Sisällysluettelo

Suuri kiitos kääntäjälle, joka teki niin kovasti töitä tämän mahdollistamiseksi.

#1

Muut eläimet lisääntyvät, joten miksi me emme saa lisääntyä? Se on luonnollinen osa elämää.

Tässä argumentissa väitetään, että eläinten lisääntyessä, se on myös ihmisille, jotka ovat myös eläimiä, eettisesti hyväksyttävää. Toisin sanoen, jos eläimet tekevät asiaa x, sitten asia x on hyväksyttävää myös ihmisille suorittaa.

Virhe tässä argumentissa on se, että eläimet suorittavat monia asioita, kuten lapsensurmia ja raiskauksia, jotka suurin osa ihmisistä näkee tuomittavina tekoina. Ottaen huomioon, että eläimet tekevät asioita, jotka voidaan käsittää sekä hyväksyttäviksi, kuten yhteistyö ja jakaminen, että ei-hyväksyttäviksi, kuten edellä mainitut, emme voi käyttää eläimien toimintaa luotettavana lähteenä kun tulkitsemme ihmisten toiminnan eettisyyttä.

Kun valitsemme tiettyjä eläinten käytösmalleja ja käytämme niitä tekosyinä omalle toiminnallemme jättäen huomiotta eläinten kaikki muut käytösmallit, jotka tuomitsemme, syyllistymme ”cherry-picking” argumentointivirheeseen. Oikeastaan, ottaen huomioon, että meillä on kyky erottaa eläimien tekoja hyväksyttäviksi ja ei-hyväksyttäviksi ihmisten maailmassa, kertoo, että meillä on selvästi jokin moraalinen mittari, jonka mukaan voisimme arvioida ihmisten toimintaa, joten miksi emme käyttäisi sitä?

Kun sanotaan, että lisääntyminen on luonnollista, kohtaamme saman virheen. On tosiaan luonnollista lisääntyä, mutta vain koska jokin on luonnollista, se ei tee siitä eettistä. Luonnosta löydämme asioita, jotka voidaan luokitella hyväksi (esim. altruismi, yhteistyö, myötätunto) ja pahaksi (esim. lapsensurma, raiskaus, elävältä syöminen) ihmisten kesken, joten emme voi käyttää luonnollisuutta kun todistamme asian hyvyyttä tai pahuutta; tämä tunnetaan ”luontoon vetoamisen” argumentointivirheenä (appeal to nature -fallacy).

#2

Jos lopetamme lisääntymisen, ihmiset kuolevat sukupuuttoon. Meidän on lisäännyttävä pitääksemme lajimme elossa!

Kun tämä väite tulee esiin, sinun on varauduttava keskustelun vaihtavan suuntaa. Nyt keskustelun ydinkysymys onkin ”onko eettistä antaa ihmisten kuolla sukupuuttoon?”

On mielenkiintoista keskustella siitä, onko ihmisten eettistä kuolla sukupuuttoon ottamatta huomioon sen vaikutuksia eläimiin luonnossa. Kuitenkin on parasta käsitellä vain ihmisten sukupuuttoa juuri nyt.

Yleensä, kun joku vastustaa sukupuuttoa, hänen näkökulmansa on kollektivismi ja sentimentaalisuus, eikä looginen päättely. Useimmiten heidän argumenttinsa menee jotakuinkin näin: ”Emme voi antaa ihmisten kuolla, sillä ihmisillä on jokin ominaisuus joka velvoittaa heidät jatkamaan olemassaoloaan, vaikka joku yksilö joutuu uhraamaan jotain”. Kuten olemme nähneet läpi historian, ryhmän priorisoiminen yksilön edelle on johtanut usein julmuuksiin. Ei tarvita paljoa mielikuvitusta kuvitellakseen, miten tämä saattaisi ilmetä tässä aiheessa. Edetäkseen tässä keskustelussa, tulee esittää kysymyksiä, kuten ”Miksi ihmisten tulee olla olemassa?” ja ”Jos sukupuutto tulee seurauksena siitä, että yksittäiset ihmiset valitsevat jättää lisääntymättä, miksi se olisi paha asia?”

Vaikka tämä keskustelu on varmasti mielenkiintoinen, parasta on kääntää sen suunta takaisin siihen, johon keskustelun vastapuoli voi vaikuttaa: heidän omaan käytökseensä.

#3

Kaikki muut jatkavat lisääntymistään, jos en lisäänny, sillä ei olisi mitään vaikutusta; voin ihan yhtä hyvin lisääntyä.

Tietenkään vain yhden ihmisen pidättäytyminen ei vähennä syntyvien ihmisten kokonaismäärää. Kuitenkaan, teon eettisyys ei riipu sen suosiosta, emmekä ole vastuussa siitä mitä muut tekevät, vaan omista teoistamme riippumatta muiden käytöksestä. Esimerkiksi, jos hyväksymme tämän ajattelutavan, se oikeuttaisi myös tappamaan eläimiä ruoaksi: ”voin yhtä hyvin jatkaa jollekin maksamista eläimien tappamisesta ja niiden ruumiiden syömisestä, koska kaikki muutkin tekevät niin. Ei minun päätökseni lopettaa vähennä tapettujen eläinten kokonaismäärää kuitenkaan.” näettekö mitä ajan takaa?!

Tämä argumentti pyrkii poistamaan sen esittäjän kaiken moraalisen vastuun yksinkertaisesti sillä perusteella, että heitä ympäröivät ihmiset tekevät niin. Meidän on muistettava, että jos päätämme ”sulautua joukkoon”, emme ole ainoita, joihin tämä apatia vaikuttaa. Käytöksemme vaikuttaa muihin, vaikka työntäisimme päämme hiekkaan koskien seurauksia, tämä ei muuta sitä kärsimystä, jonka se muille aiheuttaa. Totta kai, voit sivuuttaa todellisuuden, mutta et voi sivuuttaa todellisuuden sivuuttamisen seurauksia.

Ihmiset väittävät olevansa se laji, joka ymmärtää oikean ja väärän selvemmin kuin kukaan muu, olevansa älykkäin laji, ja silti ihmiset piiloutuvat muiden ihmisten tekojen taakse sen sijaan, että ottaisivat kantaa aiheeseen ja omaan osallisuuteensa itse. Jos tämä ei ole moraalista epäonnistumista, en tiedä mikä on.

#4

Meillä on kyky lisääntyä syystä; meidän on tarkoitus lisääntyä.

Se fakta, että meillä on kyky lisääntyä, ei kerro lainkaan pitäisikö sitä tehdä vai ei. Anatomiamme mahdollistaa monet teot, joita pidämme vastenmielisinä; varmastikin meidän täytyy ajatella kehon kykyjä pidemmälle ja kyseenalaistaa onko se oikein?

Useat voivat väittää, että ”Sukuelimet ovat eri asia, niillä on vain yksi tarkoitus. Muita ruumiinosia voimme käyttää moniin tarkoituksiin ja valita niiden välillä. Joten meidän täytyy käyttää sukuelimiä niiden ainoaan tarkoitukseen.” Jälleen, sama asia pätee; riippumatta siitä, onko elimellä yksi tai useampi toiminto, ei ole pakollista ottaa sitä toimintoa käyttöön. Niitä tai sitä ei yksinkertaisesti ole pakko käyttää.

Useimmat ihmiset myöntävät, että on tilanteita, jolloin lisääntyminen olisi epäeettistä: jos lapsella olisi jokin sairaus joka aiheuttaisi sille lyhyen ja tuskallisen elämän. Tiedostaminen, että on olemassa tekijöitä jolloin meidän kuuluisi pidättäytyä lisääntymisestä kertoo, että meidän ei kuulu lisääntyä yksinkertaisesti sen takia että pystymme siihen. Jos hyväksymme argumentin, että lisääntyminen on eettistä vain sen takia, että ”meillä on sukuelimet syystä”, sitten kaikki syntymät olisivat eettisiä, myös niiden jälkeläisten, joilla ei tule olemaan hyvää elämää (jopa natalistien arvoilla).

#5

Uskontoni mukaan lisääntyminen on oikein.

Monilla on vahva uskonnollinen vakaumus, ja useat näistä ihmisistä uskovat, että koska heillä on tämä vakaumus, heillä on jonkinlainen valta toisia ihmisiä kohtaan. Tämä on äärimmäisen vaarallinen ajatus, ja monet sitä edistävät usein hylkäävät kyseisen idean kun hetken miettivät (tai vaativat poikkeuksen tekemistä heidän kohdallaan).

Jos hyväksymme, että voimme tehdä toisille asioita uskonnon turvin, meidän on myös hyväksyttävä, että toiset voivat tehdä meille jotain, sillä heidän uskontonsa turvaa sen. Esimerkiksi jotkut sanovat, että heillä tulisi olla oikeus teloittaa homoseksuaaleja, sillä heidän uskontonsa tuomitsee tämän, mutta hyväksyvätkö nämä samat ihmiset, jos joku vaatisi oikeutta teloittaa homofoobikoita (esim. edellä mainitun henkilön itsensä) sillä heidän uskossaan se on tuomittavaa. Luultavasti eivät. Uskoakseni kun useimmat ymmärtävät tämän väitteen menevän molempiin suuntiin, siitä tulee paljon vähemmän houkutteleva argumentti.

Kun joku lisääntyy, he tekevät jotain joka sisältää jonkun muun elämää koskevia päätöksiä. Uskonnollisuus – kuten olemme päätelleet – ei ole validi moraalinen oikeutus. Myöskin on merkityksetöntä onko tuo päätös jotain sellaista, jonka hyväksyt tapahtuvan itsellesi, sillä tuo toinen ihminen voi olla eri mieltä. Lisääntyminen, varsinkin jos lisääntyjä uskoo helvettiin, riskeeraa tuon uuden ihmisen päätyvän sinne. Se, haluaako lisääntyjä itse ottaa riskin vai ei, on merkityksetöntä, sillä heidän uskontonsa ei anna hänelle oikeutta ottaa sitä riskiä toisen puolesta.

#6

Jos lopetamme lisääntymisen, kuka pitää huolen viimeisestä sukupolvesta? Tarvitsemme sukupolven huolehtimaan seuraavasta.

Mielenkiintoinen väite. Vaikka se ei oikeuta lisääntymistä, tuo se esiin todellisen ongelman, joka vaatii ratkaisun.

Ensinnäkin, miksi tämä ei oikeuta lisääntymistä? Jonkun tuominen maailmaan vain koska he tarjoavat hyödykkeen on ajatus jonka useampi lisääntyjä torjuisi epäeettisenä. Jos seuraamme tätä logiikkaa, olisimme oikeutettuja tuomaan asioita maailmaan vain jo olemassa olevien ihmisten hyödyksi. Tämä voisi johtaa moniin epäeettisiin toimiin. Olisimme oikeutettuja tekemään lapsia vain täyttämään tehtaat ja pellot työntekijöillä jotta säilytämme nykyisen standardin. Useimmat rehelliset ihmiset tiedostavat, ettei tämä ole oikeutettua, ja sen sijaan tunnustavat, ettei elämä ole täydellistä ja meidän täytyy käsitellä tiettyjä esteitä (kuten vanheneminen) niin hyvin kuin pystymme, mutta se ei missään nimessä tarkoita, että voimme luoda uutta elämää ratkaisemaan ongelmamme. Lapset eivät ole orjia, joiden kuuluu palvella muita.

Huomio: poikkeuksena sääntöön, kyseinen ajatusmalli voi olla eettinen, jos lähestymme asiaa villieläinten kärsimyksen lievittämisestä. Ero tämän ja vanhusten hoitamisen välillä on se, että ratkaisu ongelmaan ei ole ongelman juuri itse – siinä missä lisääntyminen toisten ihmisten auttamiseksi on.

Edetään ongelmaan siitä, kuka pitää huolen viimeisestä sukupolvesta. Totta puhuen, nykytiedon valossa tähän ongelmaan ei ole täydellistä ratkaisua. Voimme olettaa, että kun alamme sulkea systeemejä, jotka tukevat ihmisten saapumista tähän maailmaan, ihmiset siirtyvät systeemeihin jotka tukevat ja tutkivat uusia tapoja tukea ihmisiä, jotka ovat lähdössä. Se on haaste, joka meidän täytyy ottaa vastaan. Meidän tulee järjestää yhteiskunta siten, että voimme auttaa itseämme niin paljon kuin mahdollista sen kutistuessa. Ehkä emme koskaan löydä täydellistä ratkaisua.

#7

Maailmassa on niin paljon kärsimystä, ettei minun valintani lisääntyä vaikuta suuressa mittakaavassa.

Tässä väitteessä sanotaan, että koska kokonaisuudessaan maailmassa on niin paljon tuskaa, heidän osansa siinä ole riittävän suuri uhraamaan nautintonsa tai elämänsä täyttymyksen sen vuoksi. Heidän aiheuttamansa kärsimys on ”vain pisara valtameressä”.

Kuitenkin, mitä tämä argumentti oikeuttaa, luultavasti kannattajan tiedostamatta, on että mikä tahansa moraalittomuus voidaan sivuuttaa sen ollessa vain ”pisara valtameressä”. Samaa argumenttia voisi esimerkiksi käyttää jos joku polttaisi toisen kodin maan tasalle ilman kannusteita vain omaksi nautinnokseen. On totta, ettei tuon kodin palaminen vaikuttaisi maailman kärsimyksen kokonaismäärään, mutta se ei oikeuta tekoon. Argumentin tarkoitus on vapauttaa sen käyttäjä henkilökohtaisesta vastuusta olla aiheuttamatta harmia muille.

Mitä tulee myös huomata, on että yksittäinen henkilö voi aiheuttaa, lisääntymällä tai muuten, valtavia määriä kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuutta. Jos otamme esimerkiksi lisääntymisen, yhden lapsen hankinnan kautta avaat oven sadoille sukupolville, tätä ei voida jättää välinpitämättömästi huomiotta.

#8

Lapseni voisi löytää ratkaisun syöpään tai saavuttaa jonkun muun hienon asian.

On monta tapaa, jolla voit vastata tähän argumenttiin:

  • Tämä lapsi tuotaisiin maailmaan vain ratkaisemaan ongelman, joka itsessään on seurausta yhteiskunnasta. Kuin kantaisit puuta palavaan taloon. Kyseinen lapsi todennäköisemmin tulee sairastamaan syövän, kuin parantamaan sen. Sen sijaan, että tuomme lisää ihmisiä tähän maailmaan, jossa on jo suuri määrä tuskaa, voisimme keskittyä käyttämään jo maailmassa olevien ihmisten koko potentiaalin. Periaatteessa teemme kaikkemme, jotta tämä lapsi säästyisi tuskalta, mutta olemme juuri ne, jotka altistivat sen sille. Miksi laittaa häntä tänne alkuunkaan?

  • Lapsi voisi löytää ratkaisun syöpään, vaikka todennäköisyys sille on todella pieni. Heistä voisi tulla myös sarjamurhaaja, tai terroristi. Tätä ei koskaan pohdita tulevaa lasta harkittaessa. Kun tätä argumenttia hyödynnetään, usein se esitetään näin: ”No, minun lapseni voisi parantaa syövän, mutta jos sitä ei tapahdu, se ei haittaa.” Mutta asia ei ole näin. Lapsi voisi elämässään suorittaa hyviä tai kamalia asioita. Se ei ole vain ”Joko hän parantaa syövän tai sitten ei ”, se on ”Hän saattaa parantaa syövän, ohjata lentokoneen päin rakennusta tai hänestä voi tulla ammattihuijari”. Tämä vastaus ei ole ylilyönti, vaan vaaleanpunaisten lasien ja naiivin ajattelutavan poistamista heidän harkitessaan mahdollisia tekojaan.

  • Sanotaan sitten, että potentiaalisella vanhemmalla olisi mahdollisuudet tehdä siitä hyvin todennäköistä, että lapsi parantaisi syövän. Miksi et adoptoisi? On miljoonia olemassa olevia lapsia ja nuoria, joilla ei ole mahdollisuutta täyttää todellista potentiaaliaan resurssien tai mahdollisuuksien puutteiden vuoksi. Uuden luomisen sijaan, voit adoptoida jonkun joka on jo olemassa.

#9

Tarvitsen perheeni tukea vanhana, muuten minusta tulee yksinäinen, enkä saa tarvittavaa apua.

Ihmiset, jotka esittävät tämän väitteen, ansaitsevat empatiaa. Se on totta, kukaan meistä ei pyytänyt syntymäänsä, kukaan meistä ei itse valinnut vanhan iän taakkaa, eikä yksinäisyyttä, joka sen mukana usein tulee. Kuitenkaan se ei ole syy tuoda uusia ihmisiä maailmaan.

Miksi tämä ei oikeuta lisääntymään? Jonkun luominen vain jotta he voivat tuoda hyödykkeen on jotain, jota edes suurin osa lisääntyjistä eivät hyväksyisi. Jos seuraamme tätä logiikkaa, voisimme luoda ihmisiä tiettyihin tarkoituksiin, kunhan se johtaisi jo olemassa olevien ihmisten elämänlaadun paranemiseen. Olisimmeko me sitten oikeutettuja lisääntymään vain täyttämään tehtaat ja pellot työvoimalla helpottaaksemme omaa elämäämme? Useimmat rehelliset tiedostavat ettei tämä olisi oikein. Lapset eivät ole olemassa palvellakseen muiden orjina.

Sen sijaan meidän tulee ymmärtää, ettei elämä ole täydellinen tilanne, yrittää löytää ja rakentaa muita parempia tapoja tavata tämä tarve:

  • Rakenna yhteisö ikätovereiden kesken, jotta voitte vanhana jakaa tämän kokemuksen heidän kanssaan.

  • Löydä jo olemassa oleva laitos joka tarjoaa yhteisöä/hoivaa vanhuksille.

  • Adoptoi eläin huolehdittavaksi laittaen sen tarpeet edelle, bonuksena saat seuraa, josta voit löytää henkistä tukea.

  • Adoptoi ihmislapsi huolehdittavaksi laittaen sen tarpeet edelle. Tulevaisuudessa he saattavat vastavuoroisesti huolehtia sinun tarpeistasi.

#10

Lapsien saaminen on ainoa asia, jota tahdon elämältä, ilman lapsia elämäni on tarkoituksetonta.

Tämä argumentti tulee todella ymmärrettävästä lähtökohdasta. Ihmisillä, kuten kaikilla tuntevilla olennoilla, on synnynnäinen halu lisääntyä. Monet rakentavat elämänsä tämän biologisen halun ympärille ja sitten elävät osana tätä biologista perhettä. Tämä ei kuitenkaan muuta lisääntymisen etiikkaa.

On luultavasti hyvä huomioida, ettei ole tervettä sijoittaa elämäsi tarkoitusta toisen yksilön käsiin. Olivat he olemassa tai eivät. Suurimmalle osalle ihmisistä, on luultavasti hyödyllisintä olla omavarainen (riippumaton toisten teoista) elämän tarkoitusta etsiessä. Joka tapauksessa, vain koska joku löytää tarkoitusta jostain, ei tarkoita, että he voisivat tehdä toisille mitä tahansa. Ääriesimerkkinä, sarjamurhaajat voivat saada elämälleen paljon tarkoitusta uhriensa murhaamisesta, mutta kukaan ei käyttäisi tätä tekosyynä oikeuttaa tekoa.

Tämä sanottuna, argumentin esittäjän ei ole pakko olla lapseton. Itsestäänselvä keino on adoptio. Maailmassa on miljoonia orpoja, yhden adoptoiminen ja kasvatus tarjoaa lähes saman merkityksen lähteen. Täytyy huomioida, että adoptiota kuuluu aina katsoa adoptoitavien lasten kannalta, eikä aikuisen unelmien täyttymisen kannalta. Toinen vaihtoehto on löytää vahva yhteisö tai tarkoitus. Yhteisö ympärilläsi tai itsesi ulkopuolinen tarkoitus jonka puolesta työskennellä voi auttaa helpottamaan tai poistamaan ”tarpeen” lisääntyä, sillä pystyt saamaan tarkoituksesi muista ihmissuhteista tai saavutuksistasi.

#11

Voin antaa lapsilleni hyvän elämän suhteellisen vähäisellä kärsimyksellä, joten on okei hankkia niitä.

Oletetaan, että tämän argumentin käyttäjä asuu varakkaalla alueella, suojassa tuskalta, jota useimmat ihmiset (ja eläimet) kokevat. Vaikka joku tuodaan tähän maailmaan kohtalaisen varakkaaseen elämään, ei ole olemassa tilannetta, jossa voitaisiin taata elämä, joka olisi varmasti elämisen arvoista. Aina on olemassa riski, että joku tuodaan maailmaan joka ei ole heille elämisen arvoinen. Entä ne ihmiset, joilla on syntyessään vakava masennus? Entä ne, joilla on syntyessään jokin krooninen sairaus – tai saavat sellaisen aikaisessa vaiheessa elämäänsä – joka aiheuttaa kovaa kärsimystä? Varakkuus lieventää riskiä, mutta ei hävitä sitä. Ei ole väliä, kuinka pieni riski on, että nuo asiat tapahtuvat. Jos on olemassa mahdollisuus, ettei heidän elämänsä olisi elämisen arvoista, ja on tarpeetonta tuoda heitä tähän maailmaan, kenelläkään ei ole oikeutta ottaa tuota riskiä heidän puolestaan.Varsinkin, kun sen riskin ottamisesta ei voi hyötyä mitään (he eivät hyödy syntymästään, sillä heillä ei ole halua syntyä).

Elämä on yksinkertaisuudessaan sarja tarpeita. Monia näitä tarpeita emme ole kykeneväisiä täyttämään. Meidän kuitenkin täytyy, pitääksemme haitat loitolla. On yksinkertaisesti epäloogista luoda tarpeita, joilla ei ole tarvetta olla olemassa, varsinkin, jos emme pysty täyttämään näitä tarpeita riittävän hyvin.

Tämä väite jättää ulkopuolelle myös muiden toiminnan vaikutuksen yksilön hyvinvointiin. Maailma on täynnä raiskaajia, murhaajia, terroristeja ja muita. Jonkun pakottaminen olemassaoloon on yksinkertaisesti uhkapelin pelaamista toisen ihmisen kustannuksella ja naiivia toivomista, että kaikki menee hyvin. Lisäksi, he voivat olla myös kivun lähde toisille; mikä estää heitä tulemasta kouluampujiksi tai sarjaraiskaajiksi?

#12

Jossain vaiheessa kehitymme niin, ettei kärsimystä ei enää ole. Silloin tämä ei varmasti ole enää ongelma?

Kyllä, tulevaisuudessa ihmiset voivat mahdollisesti poistaa kärsimyksen kehityksellään ja keksinnöillään, mutta tämä ei ole syy tuoda toisia tähän maailmaan.

Ensinnäkään emme varmasti tiedä, tuleeko tämä tapahtumaan, saati onko se mahdollista. Mutta oletetaan argumentin vuoksi, että voimme. Miksi laittaisimme merkittävän määrän energiaa (jota lähes varmuudella tulisimme tarvitsemaan tämän saavuttamiseksi) kärsimyksen poistamiseen tulevaisuuden ihmisiltä, jotka eivät edes ole olemassa? Heidän tuskansa olisi olemassa vain, jos he itse olisivat olemassa. Vaikuttaa naurettavalta luoda joku, asettaa heidät alttiiksi kärsimykselle vain pelastaaksemme heidät siltä, vaikka olisimme vain voineet jättää heidät luomatta. Vaikuttaa loogisemmalta, ja eettiseltä, olla lisääntymättä ja keskittyä vähentämään jo olemassa olevien tuskaa.

Jälleen, oletetaan että voimme poistaa kärsimyksen tulevaisuudessa. Jätämme saman tien huomiotta, että tämän hetken ja tuon keksinnön välillä on kokonaisia sukupolvia. Nuo sukupolvet, jotka sisältävät luultavasti miljardeja ihmisiä, joutuvat alttiiksi kärsimykselle. Oliko reilua pakottaa ihmiset elämään keskiaikaisessa Englannissa vain, jotta voimme nauttia elämästä älypuhelimien ja televisioiden kanssa? Keitä me olemme laittamaan muita kärsimyksen tielle siitä syystä, että he voisivat keksiä, miten poistaa kärsimys sukupolvilta, jotka eivät edes ole olemassa? Heidän olemassaolonsa olisi sitä paitsi sen kärsimyksen syy. Laitamme eläviä olentoja kärsimään vain ratkaisemaan ongelman, joka voidaan välttää.

#13

Olemme aina lisääntyneet. Se on normaalia ja on aina ollut.

Olemme tosiaan aina lisääntyneet, mutta oikeuttaako se, että olemme aina tehneet jotain, siihen, että jatkamme toimintaamme? Se ei silti välttämättä ole eettinen valinta, jonka tekemistä kuuluisi jatkaa. Esimerkiksi, olemme aina tappaneet toisiamme ilman syytä, mutta suuri osa ihmisistä sanoisi, ettei tämä oikeuta tappamaan syyttä nykyään.

Totta, lisääntyminen on normaalia. Kuitenkaan, vaikka jokin asia on normalisoitua yhteiskunnassamme, ja sen tekemättä jättäminen voi jopa tuoda sosiaalisen stigman, ei tarkoita, että se on oikein. Jos teet mitä muut tekevät huolehtimatta sen eettisyydestä, se on mukautumista, ei eettistä toimintaa. Kuten Booker T. Washington sanoi:

”Valheesta ei tule totta, väärästä ei tule oikeaa eikä pahasta hyvää vain, koska suurin osa ihmisistä hyväksyy sen.”

Esimerkiksi, vaikka orjuutta on edelleen olemassa, sitä ei silti nähdä eettisenä toimintana; ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä tuomitsee orjuuden eettisin perustein moraalittomaksi. Se kuitenkin oli ennen normaali osa yhteiskuntaamme. Kaikki se, joka koetaan moraalittomaksi nykyään, oli joskus normaalia. On meidän vastuullamme huomata mitkä moraalittomuudet ovat normalisoituja, ja torjua ne.

#14

Teen osani hankkimalla vain yhden lapsen. Se on parempi kuin kolme tai neljä lasta.

Ei ole pääasia, hankitko monta lasta vai vain yhden; jokaisella on kyky jättää ne tekemättä. Tosiaan, vain yhden lapsen hankkiminen ei ole yhtä epäeettistä kuin 2, 7 tai 10 lapsen, mutta silti, sinä hankit sen yhden. Lisääntymisen eettisyys ei ole yhteydessä siihen potentiaaliseen lukuun, kuinka monta lasta olisit mahdollisesti voinut hankkia. Oli se sitten yksi tai 15 lasta, joita suunnittelet hankkivasi, eettinen kysymys lisääntymisestä on silti sama.

Vastaavalla tavalla, olisiko eettistä vahingoittaa lasta omaksi iloksi, jos se oikeutetaan sanomalla ”En sentään vahingoittanut 15 lasta?” Tietenkään ei; on merkityksetöntä, kuinka monta pahaa asiaa teet, jokainen paha teko on oma asiansa, ja sitä kuuluu arvioida sen mukaisesti. Tätä väitettä käytetään siinä toivossa, että se vaikuttaisi järkevältä kompromissilta, mutta tietenkään se ei ole.

Meidän täytyy myös huomata, että yhden lapsen hankkiminen ei ole vain yhden lapsen hankkimista. Se mahdollistaa satojen sukupolvien syntymän, tuhansien ihmisten olemassaolon.

#15

On itsekästä olla hankkimatta lapsia. Olen varma, että olet onnellinen olemassaolostasi, miksi veisit sen mahdollisuuden muilta pois?

Lisääntymättä jättäminen ei riistä keneltäkään elämää, sillä tuo henkilö ei ole olemassa, he eivät istu jonkin pilven päällä katsoen alas, unelmoiden syntymästään. He eivät yksinkertaisesti ole. Jos he eivät ole olemassa, kuinka heiltä voitaisiin riistää yhtään mitään? Ei ole ketään keneltä riistää.

Lisääntyminen sen sijaan on itsekästä. Ihmiset eivät lisäänny lapsen takia – lapsi, joka ei ole olemassa ei hyödy synnystään – he lisääntyvät tyydyttääkseen omat halunsa, laittaen lapsen alttiiksi kärsimykselle. Luonnollisesti on itsekästä kokea että olet oikeutettu luomaan elämän, jonka tarpeet täytyy täyttää ja joka joutuu välttelemään vaaroja, vain jotta voit täyttää jonkin oman tarpeesi. Viedään tämä väite sen loogiseen lopputulokseen. Jos olisimme oikeasti epäeettisiä kun emme lisäänny, riistäen heiltä olemassaolon, meillä olisi velvollisuus hankkia niin monta lasta, kuin mahdollista (tai ainakin niin monta, kuin mihin resurssit riittävät)?

Se fakta, että me saatamme olla onnellisia elämästämme juuri nyt on yhdistelmä biologisesta halusta jatkaa olemassaoloa (jotta voisimme lisääntyä) ja siitä onnesta, että olemme kohtuullisen hyvässä tilanteessa, joka mahdollistaa meidän ajattelevan näin.

#16

Tuo on masentuneen elämänkatsomus, sinun täytyy katsoa elämän hyviä puolia.

Tahallisesti tai tahattomasti tämä väite auttaa sen esittäjää välttämään lisääntymisen vastaisia väitteitä ja keskittymään sen sijaan vastustajan omaan potentiaaliseen ennakkoluuloon (joissain määrin argumentointivirhe). Argumenttiin pitäisi pystyä vastaamaan riippumatta sen esittäjän ennakkoluuloista; jos nuo ennakkoluulot ovat johtaneet viallisen argumentin esittämiseen, siihen vastaaminen paljastaa sen joka tapauksessa.

Jätetään huomiotta, että lisääntyminen on melko kirjaimellisesti maailmankatsomuksesi pakottamista toiselle (esim. mitä jos heillä ei ole yhtä positiivinen elämänkatsomus kuin heidän vanhemmillaan?), vastataan argumenttiin itseensä. Osa, jossa mainitaan elämän ”hyvien puolien katsominen”, vihjailee, että antinatalistit eivät olisi ottaneet huomioon mitään nautinnollisia kokemuksia elämässä ja että jos he olisivat, elämä ei vaikuttaisi niin huonolta kokemukselta. Tämä väite ohittaa koko ydinongelman. Kyllä, me voimme kokea hyvää ja pahaa, mutta tämän väitteen esittäjällä ei ole oikeutta ottaa riskiä toisten puolesta varsinkin, kun mitään ei voida voittaa tuon riskin ottamisesta. Heillä ei ole oikeutta luoda ihmistä vain koska he haluavat.

#17

Jos elämä on niin kamalaa, miksi et vain tapa itseäsi?

Argumentoija jättää huomiotta ihmisen syntymän estämisen ja jonkun elävän poistamisen välisen eron. Jos joku luodaan, syystä tai toisesta, asia muuttuu. Heillä on mielenkiinnon kohteita, mieltymyksiä, he kokevat. Kaikkien jo olemassa olevien hyvinvointia tulisi yrittää lisätä, ja kärsimystä vähentää. Emme toki voi tehdä tätä täydellisesti, mutta meidän tulisi yrittää tehdä kaikkien olosta tällä planeetalla niin helppoa ja tuskatonta kuin mahdollista. Tämä tarkoittaa, että jos joku tahtoo kuolla, heidän olemassaolostaan on tullut liian tuskallista kestettäväksi ja että heidän mielestään arvokas lähtö olisi parempi kuin elämä, se on heidän valintansa.

On toki monta käytännön syytä (vain tahtomisen lisäksi) miksi antinatalistit haluaisivat elää myös: esimerkiksi halutaan levittää tietoa lisääntymättömyyden etiikasta ja kehittää eläinten oikeuksia.

Toisaalta tämä väite todistaa juuri kuinka moraalitonta lisääntyminen on. Tässä samaa logiikkaa noudattava tilanne:

Kuvittele, että kävelet kotiin illalla, vieraat miehet nappasivat sinut auton takapenkille ja lähtivät ajamaan moottoritielle. Katsot heitä peloissasi, kärsien, ja kysyt ”Miksi teette tämän? Minne viette minua? Kuinka voitte tehdä tämän?” ja he vain vastaavat ”Etkö pidä tästä? Ovet ovat auki, hyppää ulos. Älä syytä meitä sinun lähtösi estämisestä, ovi on siinä, jos tämä on niin kamalaa, hyppää ulos.”

#18

Älä yritä tuputtaa uskoasi minulle, on minun oma valintani lisääntyä tai ei.

Tämä on mielenkiintoinen tekosyy. On käytännössä kaikkien oma valinta kävellä puistoon satuttamaan lasta tai jättää se tekemättä, tai valita tappaako eläimen ruoakseen vai ei, samoin on käytännössä oma valinta lisääntyä tai jättää se tekemättä. Se ei ole kuitenkaan pääasia, vaan se, onko eettistä tehdä näin; kysymys on, pitäisikö meidän tehdä näitä asioita.

Luultavasti tämän väitteen tekevä henkilö käyttää termiä ”henkilökohtainen valinta” kuin se olisi eettisen ajattelun ulkopuolella. Kuten jokainen valitsee lempilaulunsa tai mitä runoa lukisi, jotain joka ei vaadi eettistä pohdintaa. Tämä ei kuitenkaan ole näin; valinta vaikuttaa suoraan toiseen henkilöön. Se on uhkapeliä toisen hyvinvoinnilla ja siten sitä tulee ajatella eettiseltä kannalta. Ei ole riittävää sanoa ”tämä on minun henkilökohtainen valintani” ja luulla, että voit tehdä mitä haluat. Sinulla on valta luoda uusi ihminen ja velvollisuus jättää se tekemättä.

#19

Lasten tulisi olla kiitollisia olemassaolostaan.

Kun joku toteaa tämän, olisi sopivaa kysyä sarja selventäviä kysymyksiä: ”Kenen lasten? Niiden, jotka joutuvat ihmiskaupan uhreiksi? Niiden, jotka kuolevat terroristien iskuissa? Niiden, jotka joutuvat auto-onnettomuuteen ollessaan nuoria ja saavat pysyviä vammoja? Niiden, jotka syntyvät masentuneina? Kun tuot uusia ihmisiä maailmaan, riskeeraat kaiken tämän tapahtuvan. Voi olla, etteivät nämä asiat ikinä tapahdu heille, mutta se ei muuta sitä faktaa, ettei ollut meidän oikeutemme ottaa sitä riskiä heidän puolestaan alkujaan. Vaikka on äärimmäisen epätodennäköistä, että lapsi syntyisi kamalan sairauden kanssa, miksi ottaisit riskin, kun on niin monia lapsia vailla adoptiovanhempia?

Tässä riskeerataan heidän hyvinvointinsa yhden asian vuoksi: biologisen lisääntymisvietin tyydyttämiseksi, ja se ei ole jotain, josta lapsen tulisi olla kiitollinen. Päin vastoin, meidän tulisi olla kiitollisia etteivät nämä lapset pidä meitä tästä vastuussa enemmän.

#20

Sinun tulisi keskittyä auttamaan jo olemassa olevia ihmisiä, ei tähän hullutukseen ihmisistä jotka eivät edes ole olemassa.

On todella perusteltua haluta parantaa jo olemassa olevien elämänlaatua – ja näin tulisi myös tehdä – mutta emme voi ohittaa tätä moraalista katastrofia, joka tuo uusia olentoja maailmaan; voimme keskittyä kumpaankin. Yritä ratkaista mitä vain epäkohtaa jota pidät aiheellisena ratkaista, mutta älä hanki lapsia, äläkä rohkaise muita tekemään niin. 

Kun sitä ajattelee, jos jätät lisääntymättä, sinulla on enemmän aikaa ja resursseja ratkaista valitsemaasi epäkohtaa. Lisäksi lisääntymättä jättäminen vähentää ihmisten ja eläinten määrää, jotka mahdollisesti joutuisivat katastrofien, kuten nälänhädän, kuivuuden tai sairauden uhreiksi.

On myös totta, että ajan kuluessa vähenevä uusien ihmisten määrä vapauttaa resursseja jo olemassa olevien käyttöön. Se tarkoittaisi, että on vähemmän ”kilpailijoita” resursseista; niillä joita yritämme auttaa, on luultavasti enemmän resursseja käytössään – meidät mukaan lukien –  jotka olisivat muuten menneet uusien ihmisten syntymään ja ylläpitoon.

#21

Et kävisi tätä keskustelua kanssani, jos et olisi olemassa.

Terävä huomio! Tosiaan, henkilö jolle he puhuvat ei olisi olemassa, jos hänen vanhempansa eivät olisi tuoneet häntä tähän maailmaan. Kuitenkaan, se fakta että hänen vanhempansa loivat hänet – ja jonka vuoksi he puhuvat tämän argumentin käyttäjälle – ei liity mitenkään siihen oliko päätös eettinen vai ei. Se vain on tosiasia, että elämme yhteiskunnassa, jossa natalismi on normi ja lapsia tehdään ilman kriittistä ajattelua. Olemme evoluution vuoksi taipuvaisia haluamaan lisääntymistä, eikä ole yksilön syy että heidän vanhempansa menivät asiaa kyseenalaistamatta lisääntymään. 

On myös totta, että koska tämä ihminen nyt kuitenkin on olemassa, on parhaaksi käydä niin monta keskustelua lisääntymisen vastaisesta etiikasta kuin mahdollista (tai ottaa osaa johonkin toiseen lisääntymisen vastaiseen aktivismiin) jotta saamme vakuutettua ihmisiä olemaan lisääntymättä. Periaatteessa se on huonon tilanteen hyödyntämistä ja yritys tehdä hyvää siinä tilanteessa, johon sinut on laitettu. Tämä keskustelu, jota käydään tämän argumentin käyttäjän kanssa, on yksi noista keskusteluista.

#22

Kipu on subjektiivista. Se, mitä sinä koet kärsimyksenä, ei välttämättä ole sitä sinun lapsellesi.

Suurimmaksi osaksi tämä tekosyy vaikuttaa viimeiseltä yritykseltä sallia lisääntyminen sellaisen väitteen muodossa, joka ei pohjaudu todellisuuteen. Tässä väitetään, että vaikka kaikki olennot omaavat samanlaisen hermoston ja kokevat kipua suunnilleen samoilla tavoin (paitsi ne, joilla on jokin harvinainen geneettinen virhe), heidän lapsensa tulee jotenkin kokemaan kipua uudella tavalla, joka on niin perustavanlaatuisesti erilainen meidän tavastamme kokea kipua, että olisi järjetöntä käyttää omaa tietoamme, tutkimusta ja tietoa referenssinä. Heidän jälkeläistensä hermostot olisivat jotenkin anatomisesti poikkeavat, tai he kokevat kipua jonkin muun mekanismin kuin hermoston kautta.

Fakta on, ettei meillä ole hyvää syytä uskoa että heidän jälkeläisensä, tai kenenkään muun jälkeläiset, tulisivat kokemaan kipua eri tavalla. Meillä ei ole syytä ajatella, että heillä olisi syntyessään erilaiset hermostot tai jokin uusi anatominen mekanismi, joka sallisi heidän kokea kipua eri tavalla tai eri muodossa. Ylivoimainen todistusaineisto kertoo meille, että kun tulevaisuudessa lapsi syntyy, kuten kaikki lapset syntyvät, heillä on sama hermosto kuin meillä kaikilla muillakin, joten he kokevat kipua aivan samoin, kuin me kaikki muutkin. Totta kai, meillä on kaikilla erilaiset temperamentit ja pidämme eri asioista, mutta jaamme saman perustuksen: jos leikkaat käteni irti… tulen tuntemaan sen, ja se tulee tekemään kipeää.

#23

Kuka sinä olet sanomaan minulle mitä tehdä?

Tämä on turha solvaus jota ihmiset – tietoisesti tai tiedostamatta – käyttävät päästäkseen henkilökohtaisesta vastuustaan aiheessa. He eivät halua, että heitä pidetään vastuussa, että heidän tulisi oikeuttaa tekojaan tai uskomuksiaan. Murhaaja, raiskaaja tai lapsen hyväksikäyttäjä voisi myös sanoa ”Kuka sinä olet sanomaan minulle mitä tehdä?” 

Kuten Michael Shermer sanoi:

”Ei ole enää hyväksyttävää vain todeta arvojasi; sinun täytyy perustella ne, ja niiden perusteiden on parasta olla loogisessa päättelyssä ja empiirisessä todistusaineistossa, muuten ne tullaan luultavasti hylkäämään ja jättämään huomiotta.”

Meidän tarvitsee kääntää keskustelu ripeästi takaisin ongelman ytimeen, jotta voimme esittää tämän tekosyyn käyttäjälle lisää vastaväitteitä ja lisääntymisen vastaista etiikkaa. Jos keskustelu on pelastettavissa, eteneminen voitaisiin hoitaa näin:

”Olen pahoillani, jos vaikutti, että yritän kertoa sinulle mitä tehdä, asia ei ole näin. Yritän vain esitellä sinulle uuden tavan ajatella tästä aiheesta, jota et luultavasti ole tavannut ennen. Ymmärrän, että se voi tuntua epämukavalta, useimmat ihmiset, joille olen tästä puhunut, ovat kokeneet sen täysin vieraaksi ajatukseksi, mutta hetken pohdinnan jälkeen se alkoi kuulostaa heidän mielestään järkevältä. Mikä asia antinatalismissa sinua häiritsee eniten juuri nyt?”

Tässä vaiheessa ohjaat heitä ajattelemaan jotain muuta, josta voitte jatkaa keskustelua.

#24

Mutta sinä synnyt vain uudelleen. Jos et itse lisäänny, se ei silti muuta mitään.

Hyvä on, oletetaan argumentin vuoksi, että reinkarnaatio on totta. Jos se on totta, miksi joku suhtautuisi välinpitämättömästi olentojen uudelleen ja uudelleen palaamiseen tähän todellisuuteen? Tiedämme – tästä ei keskustella enää – että kun joku tulee tähän maailmaan, heidän hyvinvointinsa uhataan. He eivät valinneet tätä, joku muu pakotti heidät tähän tilanteeseen, ja he voivat joutua elämään lyhyen tai sietämättömän tuskallisen elämän. Joten varmastikin haluamme vähentää sitä määrää ihmisiä, joista on mahdollista tulla kanavia uudelle elämälle, joka vain joutuisi uudelleen tähän elämän lihamyllyyn? Vähemmän olentoja uudelleensyntyy takaisin olemaan, joten on vähemmän olentoja, jotka potentiaalisesti joutuvat hyväksikäytön, sairauden tai nälänhädän uhriksi.

Tupac Shakur sanoi kerran:

”Ainoa kuolemanpelkoni on että syntyisin uudelleen”

En tiedä, onko Tupac sanonut tätä antinatalistiseen sävyyn vai ei, mutta se tuo esiin pääasian. Kuka ihme haluaisi toivoa kenenkään palaavan maailmaan uudelleen ja uudelleen, marssittaa heidät takaisin tulilinjalle? Meidän tulee välttää tämän tapahtumista ja siten estää osaa luodeista osumasta maaliin.

#25

Tämä on äärimmäisen vaarallinen ajatus! Sinun tulee olla varovainen puhuessasi siitä.

Ensimmäinen asia, joka meidän tulee tunnistaa on, että antinatalismi ei ole vaarallista. Päin vastoin, itse asiassa elämä ja uuden elämän luominen on vaarallista. Ovatko olemattomat olennot vaarassa? Eivät, koska ne eivät ole olemassa ja siten uhattuna. Uuden elämän luominen – optimismin sokaisemana – on juuri se asia, joka lisää vettä myllyyn moniin maailman vaaroihin (esim. sota, sairaudet, raiskaus yms.) ja luo niille uusia mahdollisia uhreja. Jos ketään ei laitettaisi tulilinjalle, vaaraa ei enää olisi!

Kaikki tuo sanottuna, meidän tulee myös huomata, että ihmiset vääristelevät ja manipuloivat elämänkatsomuksia mahdollistaakseen pahat tekonsa, ja tämä voi tosiaan tapahtua myös antinatalismille; kuitenkaan, tämä ei poista filosofian itsensä uskottavuutta. Historia osoittaa, että molemmat –  sekä hyvää tarkoittavat, että vilpilliset uskomukset – ovat olleet kärsimyksen aiheuttajia vaikka niitä ohjaavat periaatteet eivät edellytä sortoa ja väkivaltaa, tai edes rohkaise niitä. Otetaan tasa-arvon periaate esimerkiksi. Suurin osa meistä mieltää tämän periaatteen koskevan kaikkia, huolimatta sattumanvaraisista tekijöistä, kuten sukupuolesta, ihonväristä, kansallisuudesta jne. Kaikilla tulisi olla samat lailliset mahdollisuudet. Samaa periaatetta voivat hyödyntää totalitaariset puolueet yrittäessään saada aikaan lopputulosten tasa-arvon, mikä voi johtaa, ja on johtanut, äärimmäisen sortaviin järjestelmiin.

#26

Entä kaikki se taide ja kauniit asiat, jotka olemme luoneet? Se kaikki häviäisi!

Ihmiset ovat luoneet uskomattomia rakennelmia, taideteoksia, musiikkia ja kirjallisuutta, mutta kauneus on katsojan silmässä. Ei ole olemassa kauneuden ominaisuutta, jonka asiat voisivat omata, kauneus on vain meidän käsityksemme asioista. Saamme nautintoa tietyistä äänistä, mauista, tunteista ja näyistä, ja meidän tulisi ympäröidä itsemme näillä ollessamme elossa. Mutta kun kuolemme, meillä ei ole mitään halua kokea näitä asioita, aivan kuin silloin, kun emme olleet vielä syntyneet. Joten kyllä, jos ihmiset lakkaavat olemasta, se tarkoittaa ettei kukaan voi nauttia näistä mestariteoksista enää, mutta se ei ole häviö. Meillä oli runsaasti mahdollisuuksia nauttia näistä asioista sinä aikana kun elimme, ja nyt kun ketään ei enää ole… kukaan ei jää paitsi.

Meidän täytyy muistaa, ettei ole paikkaa, jossa syntymättömät odottavat syntymäänsä, kärsien joka hetkestä, jolloin he eivät ole kokemassa näitä kauniita asioita. On vain tyhjyys. 

Sitä paitsi, ajattele kaikkea sitä pahaa, jonka ihmiskunta on myös luonut. Jokainen kaasukammio, jokainen pommi, luoti, veitsi ja orjalaiva; ne ovat kaikki olleet, ja ovat, olemassa vain koska ihmiset ovat olemassa myös. On tärkeämpää, että edellä mainitut asiat eivät ole olemassa, kuin se, että taide säilyisi.

#27

Sinussa on jotain vialla. Olet vain kateellinen, sillä et löydä ketään kenen kanssa perustaa perhettä.

Se, joka antaa tämän tekosyyn – enemmänkin argumentointivirheen – luultavasti kamppailee lisääntymisen vastaisen etiikan ymmärtämisen kanssa, tai ainakin vastaväitteen muodostamisessa lisääntymisen vastaisiin argumentteihin.

Totuus on, että antinatalistit ovat kuin kaikki muutkin, heillä on omat mieltymyksensä seurustelussa, parisuhteissa ja seksuaalisissa kanssakäymisissä; on olemassa natalistisia incel-ryhmään kuuluvia (tahdonvastaisesti selibaatissa eläviä), ja antinatalisteja jotka pyörittävät montaa seurustelukumppania kerralla. Tämä argumentointivirhe (ad hominem) on luultavasti lähtöisin – vaikkakin tiedostamatta – yrityksestä siirtää keskustelu moraalisesta ongelmasta vasta-argumentoijan omaan kuvitteelliseen riittämättömyyteen. Yritys saada henkilö näyttämään naurettavalta ennemmin kuin älyllisesti keskusteltaisiin ja yritettäisiin kumota argumentti. Se on ennalta-arvattava reaktio, ja tuo mieleen Arthur Schopenhauerin lainauksen:

”Kaikki totuudet käyvät läpi kolme vaihetta. Ensin sille nauretaan. Sitten sitä vastustetaan. Sitten todetaan sen olevan itsestäänselvyys.”

Tämän ollessa mielenkiintoinen lainaus, joka kontekstualisoi vastustajan reaktiota, se ei oikeastaan auta sinua siinä hetkessä; joten palataan nykyhetkeen. Tämä ”tekosyy” on turha argumentointivirhe, sitä ei kannata ottaa liian tosissaan. Älä ota sitä loukkauksena. Pitääksesi keskustelun hyödyllisenä on luultavasti parasta vain vitsailla hieman omalla kustannuksellasi (tai heidän, jos teillä on sellainen suhde), nauraa hieman ja sitten liikkua eteenpäin.

#28

Eivätkö vauvat ole sinusta söpöjä? Ne ovat ihania!

Se on totta, ihmiset ovat kehittyneet niin, että he pitävät nuoria lapsia (suurimmaksi osaksi) söpöinä sillä siten he kiinnittävät heihin huomiota ja suojelevat heitä. Kuitenkaan, vaikka pidämme lapsia ihastuttavina, tämä ei tee heistä leikkikaluja, joita voimme luoda asusteiksi itsellemme. Vain koska jokin on söpöä ja saa meidät hykertelemään ja tuntemaan olomme lämpimäksi sisältä, ei tarkoita, että heitä pitäisi laittaa tähän maailmaan. Söpöys on pinnallinen häiriötekijä, joka vie huomion moraalin asiakysymyksistä ja sitäkin enemmän vakavilta eettisiltä kysymyksiltä henkilökohtaisesta vastuusta, joita meidän tulee itseltämme kysyä liittyen uuden elämän luomiseen.

Yksi viimeinen asia joka tulee huomata on se, että vaikka joku olisikin lisääntymistä vastaan, se ei tarkoita että he olisivat lapsia vastaan. Monet lisääntymistä vastaan olevat henkilöt pitävät lapsista, ja totta kai toivovat heille parasta mahdollista elämää.

#29

Sinähän vain vihaat lapsia, etkö vain?

Villilläkään mielikuvituksella ei voi vetää yhteyttä lisääntymisen vastaisuudesta lasten vihaamiseen. Tulisi myös sanoa että on ihmisiä, jotka vihaavat lapsia, ja jotkut heistä tulevat olemaan antinatalisteja. Mutta ajattele kaikkia niitä ihmisiä, jotka lyövät lapsia, laittavat heitä ihmiskauppaan, räjäyttävät heitä… uskotko tosiaan, että he ovat kaikki antinatalisteja? Edes suurin osa heistä? Enpä usko. Jokainen on yksilö; jotkut antinatalistit rakastavat lapsia, jotkut eivät voi sietää heitä, jotkut ovat välinpitämättömiä. Lapsista pitämisen määrä ei määritä meidän asemaamme siitä, mitä mieltä olemme lisääntymisestä. 

Antinatalismi filosofiana oikeastaan yrittää estää lapsia joutumasta tämän elämän uhkapelin kohteeksi, ettei heitä laitettaisi kärsimyksen tulilinjalle vanhempiensa toimesta. Ajattele kaikkea sitä vaaraa ja hyväksikäytön määrää jolle lapset altistuvat. Kuinka moni vanhempi ottaa tosissaan huomioon tulevan lapsensa hyvinvoinnin (en sano, että jos he ottaisivat, lisääntymisestä tulisi eettistä… asia ei ole näin) päättäessään lisääntymisestään? Antinatalistit ovat niitä, jotka ovat haluttomia ottamaan sitä riskiä viattoman yksilön kustannuksella.

Varmastikin, jos antinatalistit vihaisivat lapsia, haluaisimme laittaa heidät elämän kärsimyksen tielle ja nauttisimme heidän kärsimyksestään? En näe tätä tapahtumassa. Näen asian päinvastoin.

#30

On turhaa puhua tästä, sillä antinatalismi vain kuolee pois antinatalistien kuollessa.

Oletus (tai ainakin epäsuora oletus) jonka tämä tekosyy tekee on, että ajattelutavat ja eettiset periaatteet kulkevat vain suvussa; vaikka se sisältää pienen totuuden, se on suurilta osin väärin. Totta on se, että arvot ja periaatteet voivat siirtyä vanhemmilta lapselle (tämä ei ole taattua), mutta tämä ei ole tehokkain saati yleisin tapa, jolla arvoja hankitaan. Pääosin niitä muodostetaan kokemusten, keskustelun ja uudelle informaatiolle altistumisen kautta (varsinkin nyt internetin aikakaudella). Jos otamme esimerkiksi eläinoikeusliikkeen: suurin osa näistä ihmisistä alkoi tunnustaa eläinten oikeuksien legitiimiyden katsottuaan dokumentin, tai käytyään keskustelun, tai koettuaan jotain, eivät koska heidän vanhempansa tukivat eläinten oikeuksia.

Kyllä, oikeuskampanjoilla – kuten feminismi, ihmisoikeudet, eläinoikeudet – ennen ja nyt, antaa sen jäsenille mahdollisuuden hitaasti siirtää arvojaan ja uskomuksiaan heidän biologisille lapsilleen. Kuitenkin, lisääntymisen vastaisen liikkeen osana olevat voivat adoptoida, ja adoptoivat lapsia, joista huolehtia. Kuten biologiset vanhemmat voivat yrittää antaa arvojaan lapsilleen, niin voivat myös adoptiovanhemmat.

#31

Et tarvitse suostumusta tuodaksesi ketään tähän maailmaan. Ei ole ketään keneltä pyytää sitä.

Tässä argumentissa väitetään – tai ainakin epäsuorasti oletetaan – että on hyväksyttävää tehdä asioita jotka suoraan vaikuttavat suuresti toiseen ihmiseen ilman heidän suostumustaan… vaikka se ei olisi välttämätöntä. Periaatteessa tässä väitetään, että suostumuksen pakollisuus häviää, jos ei ole mahdollista saada sitä kyseiseltä henkilöltä. 

Tutkitaan lisääntymistä suostumuksen näkökulmasta. Jos joku ei lisäänny, ei ole minkäänlaista vaaraa vahingoittaa sitä olentoa, joka olisi syntynyt. Jos joku lisääntyy, syntyvä olento on suuressa vaarassa kärsiä (monesti asioiden johdosta, jotka eivät ole heidän hallinnassaan, tai heidän vanhempiensa) ja voivat lopettaa olemassaolonsa vain itsemurhan kautta (suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mahdollisuutta eutanasiaan). Jos et voi hankkia suostumusta laittaa heitä viimeiseksi mainittuun tilanteeseen (se on mahdotonta, sillä he eivät ole syntyneet), et voi myöskään ottaa riskiä, joka saattaa laittaa heidät siihen (varsinkin, kun vaihtoehtoinen ratkaisu ei sisällä näitä riskejä). Me kaikki olemme vapaita ottamaan suuria riskejä, jotka saattavat johtaa kärsimykseen, mutta toisen laittaminen tulilinjalle kun se on niin turhaa (ja täysin vältettävissä)… se ei ole meidän päätöksemme.

Kun puhutaan suostumuksesta, jonkun olemattomuus on sivuseikka, sillä tiedämme että lisääntyminen (tekona) tulee vaikuttamaan suorasti ja merkittävästi potentiaaliseen lapseen joten sinulla on velvollisuus heitä kohtaan riippumatta siitä, ovatko he silmiesi edessä vai eivät.

Lisäksi, ollaan realistisia; ne henkilöt jotka käyttävät tätä tekosyytä ovat juuri niitä, jotka valmistautuvat lapsen saamiseen kuukausia koska he ymmärtävät velvollisuutensa tuota syntyvää lasta kohtaan, vaikka he eivät ole olemassa vielä.

#32

Leikit jumalaa kun et hanki lapsia.

Mitä tarkoittaa lausahdus ´leikkiä jumalaa´? Yleensä sitä käytetään viittaamaan henkilöön, joka käyttää valtaansa kontrolloidakseen muita ja vaikuttaakseen toisten elämään, tai asioihin, jotka eivät koske heitä; tässä vaiheessa voidaan sanoa kaksi asiaa.

Ensinnäkin, tekosyy väittää että on huono asia ´leikkiä jumalaa´. Miksi? Kyllä, on yksilöiden tai ryhmien suorittamia väliintuloja, jotka ovat hirviömäisiä ja väärin, mutta on myös niitä, joilla on todella positiivinen vaikutus. Kun ajattelee, että jos löytäisimme vuoristosta ryhmän eksyneitä jotka ovat alkaneet nääntyä nälkään, leikimmekö jumalaa kun annamme heille ruokaa ja vettä? Tulisiko meidän ´leikkiä jumalaa´? Vai antaisimmeko jo käynnissä olevan tapahtumien sarjan edetä loppuun? Luulen, ettei ole itsessään paha asia ´leikkiä jumalaa´, se riippuu siitä miten ja milloin sen teemme, jotta voimme päätellä, onko se oikein vai väärin. 

Toisekseen, oletetaan että on huono asia ´leikkiä jumalaa´(kuten tekosyy väittää). Lisääntyessäsi sinä ´leikit jumalaa´! Jos joku ei lisäänny, kuinka he ´leikkisivät jumalaa?´ Ei ole ketään kenen ´jumala´ olla – ei ole olemassa paikkaa jossa ovat kaikki syntymättömät lapset, joiden olemassaolon kiellät. Lisääntyminen on ´jumalana leikkimistä´, sillä se on kirjaimellisesti suurin asia, jonka voit jollekin tehdä – luoda heidät. He eivät pyytäneet sinua harjoittamaan valtaasi heillä, se ei ole sinun elämäsi, jonka luot. Tämä on ´jumalana leikkimistä´, ei lisääntymättä jättäminen.

#33

Et voi koskaan estää kaikkia lisääntymästä.

Totta puhuen tämän tekosyyn esittäjä voi hyvinkin olla oikeassa. Todellisuus ei ole siistiä ja järjestelmällistä, eikä sen tehtävä ole tehdä ihmisten moraalien noudattamisesta ja toteuttamisesta helppoa. Ehkä Pandoran lipas on avattu, ja se on johtanut tähän tilanteeseen – koskien lisääntymistä – eikä sille ole olemassa täydellistä ratkaisua. Voi olla, ettei lisääntymisen vastainen liike tule koskaan saavuttamaan sen tavoitetta (mikä se onkaan – sillä tämä voi vaihdella yksilöiden välillä); kuitenkaan, vaikka tämä kaikki on totta, väitteessä on kaksi isoa ongelmaa:

  1. Tämä ei ole syy olla tekemättä mitään – Vain koska jokin saattaa olla mahdotonta toteuttaa täydellisesti, ei tarkoita, että meidän tulisi vain heittää hanskat tiskiin ja luovuttaa täysin yrittämättä edes osittain käsitellä sitä. Jos käyttäisimme samaa logiikkaa missä tahansa muussa tilanteessa, ymmärtäisimme miten absurdia näin on ajatella; kuvittele, että joku sanoisi ”No, aina tulee olemaan ihmisiä, jotka näkevät nälkää… emme voi lopettaa sitä koskaan täysin” tekosyynä olla tekemättä nälänhädälle mitään. Tämä henkilö naurettaisiin ulos huoneesta (ymmärrettävästi niin).

  2. Tämä ei ole tekosyy aktiivisesti olla osa ongelmaa – Jos ongelmaan ei ole täydellistä ratkaisua, se ei ole syy laittaa lisää vettä myllyyn ja lisätä ongelman mittakaavaa ja intensiteettiä. Käytetään samaa esimerkkiä kuin aikaisemmin, kuvittele, että joku sanoisi ”No, aina tulee olemaan ihmisiä, jotka näkevät nälkää… emme voi lopettaa sitä koskaan täysin” syynä (tai tekosyynä) ohjata ruokaa tarkoituksella pois nälänhädässä eläviltä. Jälleen hänet naurettaisiin kadulle.

#34

Eivät kaikki voi adoptoida – se on kallista!

Tämä tekosyy sisältää virheellisen dikotomian. Se olettaa, että sinun ainoat vaihtoehtosi ovat joko adoptoida tai lisääntyä, mutta näin ei ole; sinun ei tarvitse kasvattaa lasta – voit vain jättää ne hankkimatta. Vaikka haluaisit lapsia (etkä syystä tai toisesta voisi adoptoida), se ei anna sinulle erikoislupaa lisääntyä. Tämä ´rationalisointi´on samankaltainen kuin ´oikeutus´, jota jotkut käyttävät tappaakseen ja syödäkseen muita tuntevia olentoja: koska he eivät halua (tai voi) syödä korvaavia tuotteita (esim. kasvipohjaisia liha- tai maitotuotteita). Olen pahoillani, mutta jos et voi tyydyttää (tai kieltäydyt tyydyttämästä) halujasi eettisin keinoin, ne on vain jätettävä tyydyttämättä. Kyllä, on harmillista ettei kaikkia toiveitamme voi täyttää, mutta maailma ei ole olemassa tehdäkseen meitä onnelliseksi ja meidän tulee ymmärtää ettemme voi vain mennä ja tehdä epäeettisiä valintoja vain tyydyttäksemme halumme. Totta kai meidän (antinatalistien) ei tule esittää tätä tunteettomasti, mutta meidän täytyy olla lujia.

Käsitellään tekosyyn todellista aihetta: onko kalliimpaa adoptoida lapsi? Vaikka on joitakin asioita jotka liittyvät yksinomaan biologiseen vanhemmuuteen, kuten lääke-/ruokakulut raskauden aikana ja taloudellinen rasite joka voi tulla synnytyksen yhteydessä, todellinen vastaus tähän kysymykseen riippuu täysin yksilön tilanteesta. Millaiseen adoptiojärjestelmään heillä on pääsy? Millaisia resursseja heillä on jo käytössään? Minkälainen elämäntilanne heillä on? Kasvattavatko he lapsen puolison kanssa? Saako valtiolta taloudellista tukea adoptioon? On luultavasti turhaa edes yrittää vastata tähän kysymykseen kun puhut jollekin, sillä sinulla tuskin on harmainta aavistusta miten nämä asiat manifestoituvat heidän elämässään.

On luultavasti hyödyllisintä pitää keskustelu teoreettisena (kuten tämän tekosyyn ensimmäisessä osassa), eikä eksyä lisääntymisen eettistä ydinongelmaa sivuavaan käytännön keskusteluun.

#35

Miksi et vain itse jätä lapsia hankkimatta? Sinun ei tarvitse saarnata!

Tämä on vähemmän tekosyy lisääntymiselle ja ennemmin tiedostamaton yritys välttää vastuu osallistumisesta keskusteluun lisääntymisen eettisistä seurauksista. Henkilölle, joka esittää tämän kysymyksen, on esitetty argumentti/tietoa/näkökulma joka haastaa heidän maailmankatsomuksensa kulmakiven – lisääntymisen moraalisuudesta – ja esittää, että asia, jonka he ovat luultavasti suunnitelleet tekevänsä (lasten hankinta) on epäeettistä.

Joka tapauksessa, mitä syitä on olla lisääntymisen vastaisen etiikan kannattaja? Syyt ovat täysin samat kuin missä tahansa muussakin moraalisessa pohdinnassa. Miksi kannattaisin orjuuden lopettamista (ihmisten ja eläinten)? Miksi kannattaisin rotuerottelun lopettamista? Syy, miksi kannatamme on, että jos emme tee niin, moraalista kehitystä ei tapahdu – tai se vie paljon pidempään. Lisääntymättömyys ei ole hyvä asia itsessään, se on neutraalia toimimattomuutta – se ei vain aktiivisesti osallistu ongelman (tai ongelmien) ylläpitoon. Jos haluaisimme todella muuttaa maailmaa ja osallistua, meidän tulisi (mahdollisuuksien mukaan) aktiivisesti levittää lisääntymisen vastaista viestiä.

Se sanottuna, tämä kysymys nostaa esiin aidon ongelman. Jos joku on päässyt siihen pisteeseen, että he kysyvät tämän kysymyksen, keskustelu tuskin menee kovin hyvin; tämä nostaa esiin ongelman, kuinka tehokasta tällainen keskustelu on? Meidän tulisi kannattaa lisääntymisen vastaista viestiä, mutta meidän tulee myös harkita tarkoin, kuinka sen teemme. Suurin osa ihmisistä näkee lisääntymisen vastaisuuden jo valmiiksi äärimmäisenä, joten emme halua (sen kannattajina) levittää sitä tavalla, joka saa heidät vain sulkemaan itsensä siltä täysin. Kuinka kannattaa ja levittää sitä tehokkaimmin on kuitenkin keskustelu, joka meidän täytyy käydä keskenämme liikkeenä – tämä asia ei ole jotain jonka tällainen kirjanen voisi yksinkertaisesti selittää.

#36

Jos ihmiset kuolevat sukupuuttoon, jokin toinen sivilisaatio tai laji tulee syntymään muualle kun olemme poissa.

On totta, että voi olla toisia sivilisaatioita tai tuntevia yksilöitä. Me käymme keskustelua siitä, tulisiko ihmisten olla olemassa pidempään helpottaakseen villieläinten ahdinkoa, voisimme aloittaa samanlaisen keskustelun siitä, tulisiko meidän pidentää olemassaoloamme myös potentiaalisesti auttaaksemme maan ulkopuolisia eettisiä ongelmia. Vaikka tämä keskustelu on sen käymisen arvoinen, vaikuttaa siltä, että tämän planeetan ja toisten planeettojen väestön auttamisen välillä on kaksi merkittävää eroavaisuutta: 1) tiedämme, että tällä planeetalla on kärsiviä olentoja (emme voi olla varmoja toisista) ja 2) se vaatii merkittävää teknologian kehitystä (siten lisää sukupolvia) auttaa maan ulkopuolisia olentoja (jos heitä on olemassa).

Joka tapauksessa, tarkastellaan tekosyyn logiikkaa siten kuin se on todellisuudessa tarkoitettu: perustelu lisääntymiselle (ilman altruistista halua auttaa muita). Tämä logiikka yksinkertaisuudessaan: koska jotain tapahtuu, tai saattaa tapahtua, toisessa paikassa tai ajassa, olen oikeutettu tekemään sen tässä ja nyt. Kuvittele, jos tätä samaa logiikkaa käytettäisiin johonkin muuhun asiaan; jos sanoisin ”Miksi lopettaisin tämän lapsen satuttamisen? Joku toinen vain satuttaa toista lasta jossain muualla tai toisena hetkenä.” Kyllä, mahdollisesti joku toinen suorittaa saman väärän teon kuin sinäkin, toisaalla, toisena hetkenä, mutta se ei oikeuta sinua tekemään sitä nyt. Jokin asia, joka tapahtuu kaukana meistä ei vapauta meitä vastuusta siitä, mitä tapahtuu meidän omalla takapihallamme.

#37

Elämällä kuuluukin olla hyvät ja huonot puolet. Hyviä asioita ei voi arvostaa ilman huonoja puolia!

Tämä tekosyy väittää, että on oikeutettua (ehkä ei edes paha asia ollenkaan) mahdollistaa muille negatiivisia asioita, sillä ne ovat välttämättömiä, jotta voimme arvostaa positiivisia asioita. Tämä kuitenkin sivuuttaa sen faktan, ettei kukaan pyytänyt niitä hyviä asioita alkuunkaan. Jos jollain, joka ei ole olemassa, ei ole mielenkiintoa kokea positiivisia asioita, miksi on oikeutettua mahdollistaa negatiivisia asioita vain jotta he voisivat kokea nämä positiiviset asiat?

Tämä tekosyy tunnustaa – vaikkakin jättää huomiotta – että elämä on venäläistä rulettia. Kyllä, on positiivisia ja negatiivisia kokemuksia, mutta ei ole sinun oikeutesi pyöräyttää revolverin rullaa ja asettaa piippu jonkun toisen päätä vasten. Sitten, kuka sinä olet välttelemään vastuuta heille aiheuttamastasi kivusta väittäen, että sinä vain ”rikastat heidän positiivisia kokemuksiaan”. Tämä on viallinen tekosyy, jota ihmiset käyttävät tyydyttääkseen tarpeensa, jotta voivat työntää jonkun muun kärsimyksen tulilinjalle, sitten olkapäitään kohauttaen pyyhkii tämän holtittoman ja epäeettisen käytöksen, sanoen, että tekevät hänelle palveluksen.

#38

Et voi sanoa, että elämä on pahaa. On jokaisen itsensä päätettävissä onko heidän elämänsä elämisen arvoista vai ei.

Tämä tekosyy sivuuttaa eron elämän ja elämän luomisen välillä. Tekosyy väittää, ettet voi olla varma onko elämä pahaa (tai elämisen arvoista) koska yksilö päättää onko heidän oma elämänsä sen arvoista vai ei. On totta, että kun joku kerran on olemassa, se on heidän oma päätöksensä, mutta se on täysin eri kysymys kuin se, että pitäisikö meidän lisääntyä (jolloin aloittaisimme elämiä, jotka eivät välttämättä olisi elämisen arvoisia).

Kyseessä on siis uuden elämän luomisen etiikka (on enemmän vivahteita, mutta se ei ole tarpeellista tässä). On merkityksetöntä, että osa, ehkä jopa suurin osa, sanoisi heidän elämänsä olleen sen arvoista; oletetaan vaikka että 99% ihmisistä arvioivat elämänsä olevan elämisen arvoista. Ottaen huomioon, ettei kenenkään tarvitse olla olemassa, ja että jokainen yksilö, jonka tuomme tähän maailmaan saattaa kuulua siihen yhteen prosenttiin, joka – oman arvionsa mukaan – arvioi ettei heidän elämänsä ole olleet sen arvoista (oikeastaan, se on ollut kamalaa), keitä me olemme kannattamaan tai ottamaan osaa uuden elämän jatkuvaan luomiseen kun tiedämme, että osa ihmisistä tulee aina kärsimään. Ei ole väliä, että se on vain 1% kaikista ihmisistä, sillä muiden 99% ei tarvinnut myöskään olla olemassa (eivätkä he halunneet sitä). Miten he ovat oikeutus luoda se 1%?

Elämä on sarja riskejä ja kompromisseja liittyen hyvinvointiin, sellaisia, joita kukaan ei pyytänyt itselleen. Lapsen hankkimalla laitat heidät mukaan johonkin, jossa on välttämätöntä kärsimystä, mutta teet sen joka tapauksessa.

#39

Jos lopetamme lisääntymisen, uhraukset, joita esi-isämme ovat tehneet saadakseen meidät tähän pisteeseen ovat olleet turhia.

Tämä on mielenkiintoinen tekosyy; periaatteessa se väittää, että olemme esi-isillemme velkaa sen, että jatkamme olemassaoloamme lajina koska hekin näkivät sen vaivan. Ensinnäkin, esi-isämme eivät ole täällä enää – he ovat kuolleet. He eivät tiedä autoista tai internetin olemassaolosta, heillä ei ole mitään käsitystä mitä ihmisille tapahtuu, jatkuuko olemassaolomme vai ei.

Toisekseen, tämä tekosyy väittää että esi-isiemme teot olisivat olleet jokin suuri saavutus. Totta kai monet henkilöt menneisyydessä ovat saavuttaneet hienoja asioita parantaen ihmisten elämänlaatua ja heitä kuuluisi juhlistaa ja muistaa niistä asioista… mutta ihmislajin jatkamista voi tuskin kutsua saavutukseksi. Miljardeja ihmisiä (ja biljoonia muita eläimiä) on kidutettu ja tapettu tähän saakka, vain jotta voisimme seisoa tämän ruumisvuoren huipulla ja sanoa ”Katsokaa, minulla on iphone”. Olemme mielivaltaisessa asemassa ihmiskunnan historiassa, ainoa asia jonka lisääntymällä saavutamme, on joukko uusia tarpeita joiden ei tarvinnut olla olemassa. On totta, että joku joka syntyy nyt kärsii luultavasti vähemmän kuin joku joka syntyi 200 vuotta sitten (vaikka tämä riippuu monesta tekijästä) ja luultavasti heidän tarpeensa tyydytetään paremmin, mutta niiden tarpeiden ei ollut välttämätöntä olla olemassa – se on turhaa (ja vaarallista, ottaen huomioon kaikki riskit).

Kolmanneksi (ja viimeiseksi) ihmiset kohdistavat jo omalle lajilleen sukupuuttopaineita, sillä vaikutamme maapallon toimintaan (esim. ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos). Jos tekosyyn käyttäjä oikeasti välittäisi ihmislajin selviytymisestä (sillä heidän esi-isänsä ovat uhranneet niin paljon), varmastikaan he eivät lisääntyisi, jotta he eivät aiheuttaisi lisää rasitetta maapallon toiminnalle?

#40

Lapsettomuus on vain trendi. Se loppuu kuten kaikki trendit ja ihmiset tulevat olemaan tavallisia jälleen.

Tämä tekosyy on outo siinä mielessä, ettei se ole oikeastaan syy lisääntyä, mutta enemmänkin lisääntymisen vähättelyä eettisenä ongelmana. Lisääntymisen vastaisen liikkeen trendiksi pienentäminen – kuin viimeisin videopeli – on perusteeton ja nenäkäs ad hominem, joka voitaisiin sanoa (ja on sanottu) joka ikiselle vakavalle eettiselle liikkeelle (esim. feminismi, eläinten oikeudet).

On todennäköistä että tämän tekosyyn käyttäjä ei voi tarjota minkäänlaisia perusteluja tälle väitteelleen, ja kuten edesmennyt Cristopher Hitchens on sanonut:

”Mitä voidaan todistaa ilman todisteita, voidaan myös hylätä ilman todisteita.”

Mutta tutkitaan tätä väitettä joka tapauksessa! Lisääntymisen vastainen liike ei ole uusi, se on ollut täällä yli tuhannen vuoden ajan. Yhtenä esimerkkinä Abū al-ʿAlāʾ al-Maʿarrī; hän oli lisääntymisen vastainen filosofi, joka eli vuosien 973-1057 välillä. Yksi hänen tunnetuimmista sanonnoistaan on:

”Tämä on isäni rikos minua vastaan, jota en itse tehnyt kenellekään.”

Ottaen huomioon että lisääntymisen vastaisia ajatuksia on ollut olemassa niin pitkään, ja sen seuraajien määrän kasvaessa vuosi vuodelta, ei ole todennäköistä että se olisi trendi, se on tullut jäädäkseen.

#41

Mutta tahdon olla lasteni kanssa taivaassa!

Vaikka tämä tekosyy on selkeästi piittaamattomuutta ja omien halujen havittelua, meidän tulee yrittää olla empaattisia näitä ihmisiä kohtaan. On ymmärrettävää että joku, joka uskoo taivaaseen, haluaisi olla läheistensä ympäröimä. He vain jättävät huomiotta sen, että heidän tapansa saavuttaa tämä haave (lisääntyminen) voi jättää jälkeensä järkyttävän määrän tuhoa.

Mitä tuhoa? Kuvittele kaikki ne kamalat asiat jotka voivat tapahtua (ja tapahtuvat) ihmiselle kun tämä syntyy. Puhumattakaan mahdollisesta ikuisuudesta helvetissä (oletettavasti myös osa tämän ihmisen elämänkatsomusta) jos he tekevät mitään väärin. Mieti sitä, tyydyttääksesi halusi olet valmis uhraamaan jonkun muun, ja he vuorostaan voivat joutua helvettiin – maailman kamalimpaan paikkaan – jos he eivät olisi syntyneet, heidän ei olisi ollut edes mahdollista joutua sinne. Olet asettanut heille sarjan esteitä joista heidän tulee selvitä – yksityiskohdat riippuvat uskonnosta – jotta he välttävät kamalan kärsimyksen, tai täyttävät itsekkään toiveesi. Kyllä, meillä kaikilla on haluja, mutta meidän tulee ymmärtää ettemme voi vain jättää muita huomiotta havitellessamme niitä. Joskus halut täytyy jättää tyydyttämättä.

Kaiken kukkuraksi meidän täytyy muistaa, että jos joku on omistautunut idealle johdattaa toinen henkilö taivaaseen, he voivat aina adoptoida. Tämän henkilön silmin, adoptoitava lapsi on jo alttiina joutua helvettiin, joten voisit yhtä hyvin ohjata tämän lapsen taivaaseen ilman, että luot uuden lapsen täyttääksesi itsekkään toiveesi. Miksi luoda potentiaalisia uhreja helvetille (ja maanpäälliselle kärsimykselle) kun on jo olemassa (heidän uskonsa mukaan) pelastettavia yksilöitä?

#42

Mutta jos me emme lisäänny, toinen ihmisryhmä ottaa vallan. Emme voi antaa sen tapahtua!

Tämä tekosyy on monimutkainen, koska sen juuret eivät ole niinkään lisääntymisessä, vaan kyseisen henkilön negatiivisessa mielipiteessä toista ryhmää kohtaan – lisääntyminen on vain tapa laittaa loppu ryhmän vallalle. Nämä ryhmät voivat perustua uskontoon, kansallisuuteen, koulutustasoon, varakkuuteen tai mihin tahansa toiseen asiaan. Voi olla, että joudut käsittelemään henkilön mielipiteen taustalla olevaa epäilystä ennen kuin pääset käsittelemään tekosyytä. Tästä huolimatta on muutamia asioita jotka voidaan sanoa (useimmissa tapauksissa):

  1. Lisääntyminen ei ole tarpeellista - Useimmat ryhmät ovat vapaaehtoisia (esim. Pohjautuvat ajattelutapoihin, käyttäytymiseen, harrastuksiin jne.) joten meillä on valta päättää kuulummeko ryhmään vai emme. Näille ryhmille biologisten lasten hankkiminen ei ole ainoa, saati tehokkain, tapa hankkia uusia jäseniä. Vaikuttaa siltä, että jo olemassa olevien yksilöiden saaminen ryhmän jäseneksi on paljon tehokkaampaa kuin uuden yksilön luominen ja hänen saamisensa ryhmään.

  2. Lisääntyminen ei ole tae - Lisääntyminen ei takaa, että biologinen lapsesi seuraisi sinun jalanjäljissäsi kun puhutaan vapaaehtoisiin yhteisöihin kuulumisesta.

  3. Adoptio on parempi vaihtoehto - Lapsia (tai ketään) ei tulisi pitää poliittisten pelien nappuloina. Vaikka leikkisimme tällä ajattelutavalla, silloinkaan ei olisi järkevää lisääntyä. Adoptio ja lisääntyminen tulevat saman epävarmuuden kanssa (ei ole taattua, että hän liittyy ryhmään), kuitenkin, sinulla on mahdollisuus ottaa tuo lapsi pois toisen ryhmän vaikutuksen alta (sillä sinulla olisi suurempi vaikutus tämän ympäristöön).

On toki olemassa ryhmiä (kuten etnisyyteen perustuvia) joihin et voi vain vakuuttaa ihmisiä liittymään – tarvittaisiin lisääntymistä uusien jäsenten hankkimiseksi – joten todellisuudessa sinun tulisi käsitellä ennakkoluuloa itseään.

#43

Kuinka tiedät olemattomuuden olevan parempaa?

Tämä tekosyy väittää, että koska meillä on varmaa tietoa vain yhdestä tilasta (olemassaolo), on järkevää tuoda uusia olentoja tähän maailmaan, sillä voi olla, että pelastamme ne joltain paljon pahemmalta kohtalolta. Totta kai tämän väitteen voi yksinkertaisesti kääntää ympäri: on järkevää jättää olennot olemattomuuden tilaan sillä on mahdollisuus, että pelastamme ne joltain paljon pahemmalta kohtalolta (olemassaolo). Takaisin tekosyyn käsittelyyn, vaikuttaa siltä että tämä tekosyy väittää yhtä seuraavista:

  1. Olemattomuus on pahaa itsessään - Tämä tekosyyn muoto tuntuu tulevan siitä, ettei kertoja tiedä, mitä olemattomuus on. Olemattomuus tarkoittaa yksinkertaisuudessaan ettei mitään ole, ja jotta olemattomuus voisi olla pahaa itsessään, sen pitäisi olla jotain, mitä ei haluta kokea kun sitä koetaan. Ongelmana on se, että silloin pitäisi olla joku, joka kokee olemattomuuden… mutta sitten se ei olisi enää olemattomuutta. 

  2. Olemassaolo on olemattomuutta huomattavasti parempi vaihtoehto - verrataan olemassaoloa ja olemattomuutta. Asian ytimessä olemassaololla on kaksi keskeistä osatekijää: asiat joista pidät (hyvät asiat), ja asiat, joista et pidä (pahat asiat). Olemattomuudessa ei ole pahoja asioita; tämä on hyvä asia. Siellä ei ole myöskään hyviä asioita, mutta tämä ei ole paha asia, sillä et voi kaivata niitä, sillä et ole olemassa. Olemattomuus ei luo haluja tai tarpeita, et voi koskaan olla epäterve tai tyytymätön; itse asiassa, kaikki pahuus on lähtöisin olemassaolosta – olemattomuudessa ei ole mitään.

Kuten Thomas Ligotti sanoi: 

“Olemattomuus ei satuta ketään. Olemassaolo satuttaa kaikkia”

On syy, miksi sanotaan “lepää rauhassa”... olemattomuus on rauhaa.

#44

Antinatalismi on naisia sekä feminismiä vastaan. Kuinka kehtaat kertoa naiselle mitä hänen kuuluisi tehdä kehollaan?

Tämä on periaatteessa yksi versio “se on minun oma valintani” -tekosyystä. Se väittää, että antinatalismi kertoo naisille mitä heidän tulisi kehollaan tehdä, ja mitä nainen kehollaan tekee, on hänen oma valintansa.

Vastataksesi ensimmäiseen osaan voi sanoa, ettei antinatalismi kerro, mitä naisten (tai kenenkään) pitäisi kehollaan tehdä. Se yksinkertaisesti yrittää saada ihmiset harkitsemaan toimintansa (etenkin lisääntymisen) eettisiä seurauksia. Toiseen osaan: kyllä, mitä kukin kehollaan tekee (sukupuolesta riippumatta) on heidän henkilökohtainen valintansa, mutta kun lisäännymme, jonkun toisen kehosta tulee osa sitä valintaa, ja silloin asiasta tulee eettinen ongelma. Olet vapaa tekemään kehollasi mitä lystäät, mutta kehosi käyttäminen toisen olennon luomiseksi ja siten heidän elämällään uhkapelaaminen ei ole henkilökohtainen valinta – se on valitsemista jonkun toisen puolesta ja siten toimintaa, joka vaatii eettistä tarkastelua.

Toinen mainitsemisen arvoinen asia on, että lisääntymättä jättäminen voi erityisesti hyödyttää naisia. Periaatteessa kaikki työ raskausaikana kuuluu naiselle, ja synnytyksen jälkeinen taakka jää aika usein naisille myös. Ilman lasta, kaikki se aika ja energia joka olisi kulunut heidän kasvattamiseensa, nainen voisi tehdä sillä mitä haluaa – lapsen saaminen rajoittaa naisen autonomiaa ja valintoja joita hän voi tehdä.

Lopuksi on hyvä huomioida, että on vain yksi todellinen ratkaisu ongelmiin, joita naiset kohtaavat: olemattomuus. Lisääntymisen jättämällä voimme lopettaa uusien ihmisten joutumisen kivun, syrjinnän ja kontrolloinnin uhriksi, jota monet elämässään kokevat. Antinatalismi näyttää vahvistavan feminismiä estämällä uusien uhrien olemassaolon maailmassa joka kärsii ongelmista joita se yrittää ratkaista.

#45

Antinatalismi on uskonto ja kultti!

Tämä ei ole niinkään tekosyy lisääntymiselle, vaan yritys saada antinatalismi vaikuttamaan niin äärimmäiseltä ja naurettavalta että jokainen joka kuulee siitä voisi ohittaa sen ilman huonoa omaatuntoa (he eivät joudu kohtaamaan jotain, joka haastaa heidän maailmankatsomustaan).

Yksi syy, joka voisi ajaa jonkun tekemään näin on yksinkertaisesti että idea lisääntymisen epäeettisyydestä on äärimmäisen kaukana heidän Overtonin ikkunansa ulkopuolella, mutta ehkä he ovat kohdanneet antinatalisteja jotka eivät ole antaneet parasta vaikutelmaa. Mahdollisesti leima ‘uskonnosta’ tai ‘kultista’ on silloin yhdistetty antinatalismiin, ja tämän henkilön mielessä kyseinen leima muutti heidän käsityksensä antinatalistisesta filosofiasta itsestään.

Toinen syy on ihmisten kokemus siitä, että antinatalistit haluavat kontrolloida heidän käyttäytymistään – kuten monet uskonnot usein kontrolloivat jäseniään. Tämä ei ole totta, ainakaan sen enempää kuin minkään muunkaan eettisen periaatteen kohdalla. Ainoa asia jota antinatalismi haluaa tehdä yksilölle on saada heidät ymmärtämään käytöksensä – lisääntymisen (tai sen kannattamisen) – eettiset seuraukset. Tämä on täysin sama asia, kuin mikä tahansa muukin eettinen kysymys: Onko väärin tappaa joku jos he ärsyttävät sinua? Onko ok tappaa joku makunautinnon vuoksi? Onko oikein harrastaa yhdyntää jonkun kanssa, jos he sanovat ei? Kaikki nämä kysymykset voitaisiin nähdä yrityksenä kontrolloida muiden käytöstä, mutta oikeasti se on vain sen käytöksen kyseenalaistamista.

Vastatessani kyseiseen tekosyyhyn, pääasia olisi kysymysten kysyminen: mikä osa siitä muistuttaa kulttia? Sekoitatko muutaman yksittäisen antinatalistin käytöksen filosofiaan itseensä? Mutta jos totta puhutaan, on luultavasti parhaaksi että keskustelu siirretään takaisin sen alkuperäiseen aiheeseen koska tämä ei ole todella tekosyy lisääntymiselle – se on vain sanahelinää.

#46

Jos en hanki lapsia, miten minut muistetaan kuolemani jälkeen? Minun täytyy jatkaa sukua jotta minun perintöni voi jatkua.

Ensimmäinen asia jonka tästä tekosyystä huomaa on sen äärimmäinen itsekkyys – mitä kukaan tuskin kukaan haluaa olla. Toinen asia, joka kannattaa huomata, on ettei uuden henkilön luominen ole luultavasti tehokkain tapa saavuttaa kyseistä tavoitetta.

Miksi se on itsekästä? Ei ole itsekäs asia itsessään haluta, että voisi luoda perinnön jota jatkaa (no ehkä hieman egoistinen), mutta jonkun luominen perinnön rakentamiseksi on. Kun luot jonkun perintösi kantajaksi, teet perinnöstä myös (ainakin osittain) tästä henkilöstä riippuvaisen. On epäeettistä laittaa joku kärsimyksen tielle oman tavoitteen saavuttamiseksi, mutta jos se ei ole riittävän paha, nyt olet myös aiheuttanut paineita heille elää elämänsä tavoilla, jotka vastaavat sinun odotuksiasi. Olet luonut jonkun joka ei pyytänyt olla luomasi perintösi keskiössä, he joko 1) joutuvat kestämään sinun odotustesi mukaan elämisen taakan huolimatta heidän omista haluistaan, tai 2) elävät kuten tahtovat – mikä tuskin on täysin harmoniassa sen kanssa, mitä sinä pidät hyväksyttävänä sinun ‘perinnöllesi’.

Huomio: Vaikka on väärin nähdä ihmiset työkaluina jotka auttavat saavuttamaan tavoitteesi – ja adoption tulisi aina keskittyä adoptoitavan, ei adoptoivan, tarpeisiin – jos joku on päättänyt haluta jatkaa luomaansa perintöä toisen ihmisen kautta, ei ole tarvetta luoda uutta ihmistä. Adoptio on vaihtoehto.

Miksi se ei ole tehokasta? Suurimmalla osalla ihmisistä on lapsia, ja silti suurin osa ihmisistä on unohdettu aikojen saatossa. Kuinka uuden henkilön luominen tekee sinusta yhtään sen enempää (tai vähempää) muistettavan kuin kenestäkään muusta? Vaikka lapsesi saavuttaisi suuria asioita, muistammeko kuuluisien henkilöiden vanhempia? Emme oikeastaan – elleivät he ole itse tunnettuja jostain muusta. Ihmiset jotka muistetaan, muistetaan useimmiten muiden elinolojen parantamisesta, jonkin suurenmoisen asian saavuttamisesta, tai kamalien julmuuksien suorittamisesta. Jos haluat perinnön jatkettavaksi, on luultavasti parhaaksi rakentaa se itse muiden auttamisen kautta, eikä luomalla uutta unohdettavaa yksilöä.

#47

Ajattelusi on liian mustavalkoista; olet niin absoluuttinen, et voi sanoa lisääntymisen olevan aina väärin.

Kuten kaikissa eettisissä kysymyksissä, lisääntymisen etiikassa on vivahteita. Jos joku yrittää viedä uskottavuuden lisääntymisen vastustuksesta – kuten tämä tekosyy on tehnyt – maalaamalla sen joksikin jäykäksi ideologiaksi joka on sokea todellisuuden vivahteille, hän joko ei ole kiinnittänyt huomiota aiheen laajaan ajattelutapaan, tai sitten ainoa antinatalisti, jonka he ovat tavanneet, oli ideologi. Asia on kuitenkin niin, etteivät kaikki antinatalistit ole ideologeja.

Jopa pinnallinen tutustuminen lisääntymisen vastaiseen etiikkaan antaa tutustujalle kuvan sen yksityiskohdista vallitsevista erimielisyyksistä. Kuinka yleinen lisääntymisen vastaisuus itsessään voi olla "mustavalkoista", jos ei saada aikaan edes yksimielisyyttä siitä, mitä musta tai valkoinen todellisuudessa on? Useimmat lisääntymisen vastaiset loisivat yhden uuden ihmisen lopettamaan kaikkien muiden kärsimyksen… luultavasti; tai jos elämä olisi vain täynnä nautintoja eikä kärsimystä ollenkaan, olisiko silloin oikein luoda joku? Jotkut, ehkä monet, antinatalistit sanoisivat kyllä. Emme kuitenkaan elä noissa maailmoissa, vaan elämme maailmassa, jossa kärsimys on tullut jäädäkseen ja kun luomme uusia ihmisiä, kaikki mitä onnistumme tekemään, on heittää vielä yksi ihminen siihen kärsimykseen – vain siksi, että me (luojina) haluamme.

Lisäksi on olemassa lukemattomia asioita, joista monilla ihmisillä on melko absolutistisia asenteita: kidnappausket, seksuaalinen väkivalta, kidutus, muutamia mainitakseni. Näitä ihmisiä ei pidetä "mustavalkoisina", mutta lisääntymisen vastustamisessa antinatalistit ovat "mustavalkoisia". Se on helppo (tosin luultavasti alitajuinen) tapa hylätä jotain, joka todella ansaitsee enemmän huomiota.

#48

Elämä ei ole määrätty pakko, se on mahdollisuus.

On kaksi pointtia, jota käsitellä, sillä tämä tekosyy väittää kahta asiaa: 1) elämä ei ole pakotettu asia, ja 2) elämä on mahdollisuus.

Aloitetaan siitä, onko elämä pakottamista vai ei. Mitä on elämä? Elämä on joukko tarpeita, jotka meidän on täytettävä – jottemme kärsi niiden täyttämättä jättämisen seurauksista. Nämä tarpeet (kuten ruoka, vesi, suoja, lämpö jne.) tarvitsevat aktiivista ylläpitoa, niitä ei voi jättää huomiotta tai kuolemme nälkään/janoon tai elementeille altistumiseen. Olemme olentoja, jotka jatkuvasti etsivät ja (jos olemme onnekkaita) turvaamme keinoja niiden tarpeiden tyydyttämiseksi, jotka meillä on biologiamme vuoksi. Mutta tämä ei ole ainoa asia: mitään näistä tarpeista ei voida koskaan täyttää riittävästi, tulemme aina uudestaan ​​nälkäisiksi, tulemme aina janoisiksi, tarvitsemme aina uutta viihdykettä. Se ei lopu koskaan ennen kuin kuolema lopettaa nämä tarpeet, ja kuolema (vaikkakin tarpeidemme loppu) on sinänsä pelottava ajatus. Tämä tilanne on asia, johon päätämme laittaa jonkun toisen. Elämä – sarja tarpeita, joita emme voi paeta ja joita ei voi tyydyttää tehokkaasti – näyttää todellakin olevan pakko.

Katsotaanpa nyt onko elämä mahdollisuus. Mahdollisuus mihin? Oletettavasti useimmat ihmiset sanoisivat "Kokea elämän ihmeitä!" – pohjimmiltaan hyviä asioita (asioita, joita halutaan kun niitä koetaan). Ei näytä olevan järkevää kutsua jonkun luomista (jotta he voivat kokea nautintoja) “mahdollisuudeksi”, koska ainoa syy, miksi he haluaisivat niitä nautintoja ensinkään, johtuu heidän kyvystään (ja siten halustaan) kokea niitä – mikä on olemassa vain siksi, että heidät luotiin. Onko järkevää kutsua x:n antamista jollekin mahdollisuudeksi, kun sinä olet se, joka sai hänet tarvitsemaan tai haluamaan x:n? Ei näytä siltä.

#49

Kärsimys ei ole aina pahasta, monet ihmiset kokevat henkistä kasvua huonoista kokemuksista.

Ei voida kiistää, että kärsimyksen kokemus voi johtaa henkilökohtaiseen kasvuun, mutta kasvu joka on saatu sen seurauksena ei oikeuta itse kärsimystä tai tee siitä kärsimyksestä hyvää.

Esimerkiksi pahoinpitelyn kohteeksi joutunut henkilö voi käyttää tätä kauheaa kokemusta välineenä voimaantumiseen ja perustaa hyväntekeväisyysjärjestön, joka tukee muita hyväksikäytön uhreja. Kyseinen henkilö voi myös kokea suurta täyttymystä perustamalla tämän hyväntekeväisyysjärjestön ja tukemalla muita hyväksikäytön uhreja. Tekeekö tämä itse hyväksikäytöstä oikeutetun ja hyvän asian? Ei tietenkään. Pahoinpitely olisi silti ollut väärin ja kauhea kokemus, on vain äärimmäisen onnekasta, että uhri pystyi tuosta kokemuksesta huolimatta rakentamaan itselleen hyvän tulevaisuuden ja auttamaan muita.

Oletko edelleen vakuuttunut siitä, että kärsimys olisi ollut oikeutettua (tai jopa hyvä asia) siinä tai muissa tapauksissa? Muista, että potentiaalinen lapsi ei ole sama henkilö kuin vanhempi, eikä hänellä todennäköisesti ole samoja rajoja, kykyjä tai toleransseja. Kuka on oikeutettu asettamaan toisen tilanteeseen (olemassaolo), jossa hän kokee taatusti merkittävää kärsimystä? Kaikki tyydyttääkseen omia halujaan; ja yrittävät sitten "oikeuttaa" tätä väittämällä, että kärsimys, jota heidän on kestettävä, ei itse asiassa ole pahaa, koska "he kasvavat siitä". Kärsimys on kärsimystä riippumatta siitä, mitä sen jälkeen tulee.

#50

Emme voi elää kuplassa ja pelätä lastemme puolesta. Elämässä täytyy ottaa riskejä!

Tämä tekosyy viittaa siihen, että antinatalismi asettaa kohtuuttomia rajoituksia yksilön käytökselle – vähentääkseen riskiä vahingon sattumisesta – ja että antinatalistit haluavat ihmisten elävän elämänsä kalusteidensa takana peläten kaikkea maailman pahaa; molemmat nämä johtopäätökset ovat vääriä. Antinatalismi ei tarkoita vahinkoriskin vähentämistä niille, jotka ovat jo olemassa (eli niille, jotka piiloutuisivat elämältä), vaan uusien olentojen luomatta jättämistä ja heidän altistumisensa välttämistä haitallisille riskeille.

Kun kerran olemme olemassa, meidän on hyväksyttävä se tosiasia, että pahoja asioita tapahtuu; meidän tehtävämme yksilöinä ja kollektiiveina on navigoida todellisuudessa, lieventää riskejä parhaamme mukaan. Jonkun muun luominen on kuitenkin täysin uuden olennon luomista, jonka ei alunperin tarvinnut altistua millekään riskille, mutta joutuu nyt navigoimaan samalla mahdollisen ja taatun kärsimyksen miinakentällä kuin me muutkin. Elä elämääsi parhaasi mukaan (joka, täytyy sanoa, on luultavasti parasta tehdä turvakuplan ulkopuolella), ota haluamasi riskit, ole niin tyytyväinen kuin voit, mutta älä uhkapelaa muiden hyvinvoinnin kanssa. Olemattomuus ei kaipaa nautintoja, jotka voidaan kokea, kun kokemuksen vastaanottaja on olemassa, joten miksi luoda tuota vastaanottajaa ottamaan nuo riskit tavoitellessaan nautintoja (varsinkin kun kyky kokea mielihyvää on sidottu kykyyn kärsiä)?

Ihmiset saattavat ajatella, että antinatalistisen maailmankuvan omaksuminen on "turvakuplassa elämistä", koska sen katsotaan asettavan kohtuuttomia rajoituksia yksilön käytökselle (eli lisääntymättä jättämiselle), jotta vältytään aiheuttamasta kärsimystä muille. Ehkä tämä käsitys on olemassa, koska ihmiset tuntevat, että heillä on oikeus luoda joku toinen – koska se on niin normalisoitunutta – joten he luulevat antinatalismin vievän jotain heiltä pois. Järjettömämpää on kuitenkin se piittaamattomuus, jolla monet (ehkä jopa suurin osa) ihmisistä lisääntyvät; kuten Peter Wessel Zapffe sanoi:

"Kolikko tutkitaan ja vasta huolellisen harkinnan jälkeen annetaan kerjäläiselle, kun taas lapsi heitetään epäröimättä ulos kosmiseen julmuuteen."

#51

Kun tulevaisuudessa on mahdollista tarjota kaikille nettopositiivinen elämä, on varmasti hyvä luoda ihmisiä lisäämään yleistä hyvinvointia universumissa?

Tämä tekosyy huomioi, että nykyiset mahdolliset (tai todelliset) olosuhteet eivät todellisuudessa täytä kriteerejä, jotta sen kannattaja voisi pitää lisääntymistä "hyvänä"; kuitenkin, olosuhteita voidaan edistää olettaen, että ihmiset jatkavat lisääntymistä kaikista eettisistä huolenaiheista huolimatta pisteeseen, jossa saavutettaisiin se aika, kun lisääntymistä pidettäisiin "hyvänä" - kannattajan mielestä. Pidetään tämä mielessä.

Tämä tekosyy ei näytä huomioivan, että hyvinvointi (riippumatta sen määritelmästä) on hyvä, koska elävä olento pitää sen kokemisesta. Hyvinvoinnin kaksi keskeistä edellytystä ovat: 1) olemassaoleva olento ja 2) olento, jolla on kyky subjektiivisesti kokea. Ei ole olemassa kosmologista päätepistettä, jossa hyvinvoinnin määrä kerätään, käsitellään tai lasketaan, sen kokee jokainen yksilö subjektiivisesti. Kenelle tämä yleisen hyvinvoinnin lisääntyminen sitten on hyväksi? Tietysti kenen tahansa hyvinvoinnin lisääntyminen on hyväksi, mutta olemattomuus (ennen olennon luomista) ei täytä kumpaakaan edellytystä. Jotta joku hyötyisi hyvinvoinnin lisääntymisestä, hänen täytyy olla jo olemassa, joten vaikuttaa melko järjettömältä tavoitteelta luoda ihmisiä, jotta he kokevat jotain, mitä he tarvitsevat/haluavat vain sen jälkeen, kun heidät on luotu. Se olisi kuin loisi jonkun, jotta hän voisi nauttia onnellisesta eläkkeestä – ennen olemassaoloaan heillä ei ollut halua eläkkeelle, saati sitten onnelliselle sellaiselle. Tämä pyrkimys – luoda uusia tuntevia olentoja, jotta he kokevat hyvinvointia – vaikuttaa erityisen harhaanjohtavalta, kun tämä panostus voi mennä jo olemassa olevien (elämänlaadun parantamista haluavien) olentojen elämän parantamiseen.

Huomionarvoinen asia on, että jos joku aidosti uskoisi että uusien ihmisten luomisesta, jotta he kokevat hyvinvointia, on moraalista hyötyä, hän ymmärtäisi, että pitkän ajan, rahan ja resurssien sijoittaminen yhden tai muutaman oman biologisen lapsen kasvattamiseen on tehoton tapa tämän saavuttamiseksi. Sen sijaan he varmasti pyrkisivät saamaan muut lisääntymään, ulkoistaen näin tämän resursseja vaativan työn ihmisille, jotka ovat halukkaita lisääntymään. He voisivat tehdä tämän tekemällä vapaaehtoistyötä tehokkaille natalistisille hyväntekeväisyysjärjestöille ja lahjoittamalla niille, lobbaamalla pronatalistista politiikkaa hallituksessa tai jopa perustamalla oman pronatalistisen järjestön. Ottaen huomioon, että useimmat ihmiset, jotka esittävät tämän tekosyyn, eivät tee näitä asioita – tai edes harkitse niitä – vihjaa kuitenkin tosiasiaan, että se on ‘altruistinen’ peite, jotta he voivat täyttää oman itsekkään halunsa luoda uusi ihminen.

#52

Meidän täytyy lisääntyä varmistaaksemme, että villieläinten kärsimys ei leviä.

Tämä tekosyy juurtuu todennäköisesti aitoon huoleen muiden kärsimyksestä. On kuitenkin muutamia seikkoja, jotka on otettava huomioon.

Ensinnäkin se esittää väärän kaksijakoisuuden; että joko 1) ihmiset jatkavat lisääntymistä (tai jopa lisääntyvät enemmän) tai 2) villieläinten kärsimys lisääntyy (ja ehkä myös pahenee); mutta nämä eivät ole ainoat kaksi mahdollisuutta. Vaikka väitteen vuoksi hyväksyisimmekin – koska ei ole ilmeistä, että näin on aina – että alueet, joilla ihmiset toimivat, sisältävät ja aiheuttavat vähemmän (ei-inhimillistä ja inhimillistä) kärsimystä, ei ole selvää, että tämän toiminnan täytyy riippua merkittävästi lisääntymisestä. Homo sapiensin jatkuvasti kasvavan teknologisen kapasiteetin ja tietovaraston ansiosta villieläinten kärsimyksen poistaminen käyttämättä lihaa ja verta keinona ei vaadi paljoa mielikuvitusta.

Huomautus: Antinatalistisissa (ja muissa) piireissä käydään jatkuvaa keskustelua siitä, tuleeko ihmislajin olla olemassa merkittävästi pienemmissä luvuissa, jotta varmistetaan villieläinten (tai muiden olentojen) kärsimyksen jatkuva lievittäminen. Tämä mahdollisuus perustuisi jonkin tasoiseen lisääntymiseen, mutta ei lähellekään nykyistä tasoa, eikä sillä ole merkitystä lisääntymisen perusteena ennen kuin sellainen aika on saavutettu.

Toiseksi, vaikka tunnustaisimme lisääntymisen välineeksi vähentää villieläinten kärsimystä, se olisi erittäin karkea ja tyly väline. Esimerkiksi kärsimys joka syntyy ihmiselämän ylläpitämisen tuotteena; lisää siihen tarpeeton kärsimys, jonka tämä ihminen on tarkoituksellisesti aiheuttanut muille, ja ota sitten huomioon tuon yksilön itsensä kokema kärsimys; eikö tämä näytä kauhean mutkikkaalta reitiltä kärsimyksen vähentämiseksi? Varmastikin ei-tuntevien organismien, työkalujen ja esineiden käyttö olisi tuntevien olentojen kärsimyksen lievittämiseen järkevämpää? (Vaikka emme pystykään tällä hetkellä saavuttamaan tätä tehokkaasti, eikö kannattaisi keskittyä noiden kykyjen kehittämiseen sen sijaan, että keksittäisiin tekosyitä lisääntymiselle?) Tuntevien olentojen käyttö keinona saavuttaa päämäärä keskimäärin tulisi nähdä erittäin epäilyttävänä, eikä sitä pitäisi yleisesti ottaen rohkaista.

Lopuksi, kuten aiemmin mainittiin, tämä tekosyy ei ole yleispätevä. Sitä ei voi soveltaa esimerkiksi alueilla, joilla luonnonvaraiset eläimet eivät kärsi lainkaan tai kärsivät vain vähän. Asutuksen perustaminen alueille, jotka eivät ole vieraanvaraisia ​​suurelle osalle tuntevista elämänmuodoista (kuten autiomaat, antarktis tai ulkoavaruus), olisi vastoin tavoitteita, jotka tämän tekosyyn kannattajat toivovat saavuttavansa: kärsimyksen vähentäminen, koska uusi siirtokunta synnyttäisi kärsimystä siellä, missä sitä ei ollut yhtään, tai enemmän kärsimystä siellä, missä oli vähän.

#53

Et voi arvostella lisääntymistä, se on vain yksi tapa, jolla energia virtaa universumin läpi ei-elämästä elämään ja takaisin.

Tämä tekosyy on hyvin erikoinen, mutta sitä voidaan joskus kehittää. Syynä sen erikoisuuteen on, että se tarkastelee lisääntymistä äärimmäisen yksityiskohtaisen linssin – energiansiirron – läpi, jolla ei näytä olevan merkitystä tämän keskustelun kannalta. Mitä tulee antinatalismiin, keskustelu uusien ihmisten luomisesta on eettistä laatua. Jos joku haluaa jakaa lisääntymisen biologiaan, kemiaan ja fysiikkaan, jotka muodostavat sen osat, niin he voivat tehdä niin, mutta tämä ei liity keskusteluun, jota antinatalistit yrittävät herättää.

Toinen huomioitava asia on, että jos määrittelemme energiansiirrot sellaisiksi, että ne eivät ole avoimia moraaliselle tuomitsemiselle, niin eikö tämä estä meitä arvioimasta moraalisesti mitään toimintaa? Jokainen teko (olipa se sitten eettinen tai ei) sisältää energian siirtoa, koska jokainen toiminta vaatii työtä ja työ vaatii energiaa. Haluaako tämän tekosyyn kannattaja todellakin menettää oikeutensa arvostella maailman raiskaajia, hyväksikäyttäjiä ja murhia? Haluavatko he jopa menettää oikeutensa moraalisesti tuomita joku, kun he hyökkäävät heidän kimppuunsa? Eikö kaikki toiminta, jonka uhriksi he voisivat joutua, olisi "vain toinen tapa energian virtaamiseen"?

#54

Et tiedä onko uuden elämän luomisesta haittaa vai hyötyä, joten sinun tulisi olla agnostikko sen suhteen, onko hyvä vai paha asia luoda sitä.

Tätä tekosyytä esittävät ihmiset eivät yleensä puhu filantropian kannalta. Yleensä he ovat epävarmoja siitä, voittavatko lisääntymisen positiiviset näkökulmat – sekä filantrooppiset (kuten jotkut sen näkevät) että ihmisvihaan perustuvat (eli hyödyt sukulaisille ja ystäville, panos yhteiskunnan toimintaan, villieläinten kärsimyksen lopettaminen) – negatiiviset näkökulmat – sekä filantrooppiset (eli henkilö kärsii ja kuolee) että ihmisvihaan perustuvat (eli muille aiheutettu kärsimys). He päättelevät, että utilitaristisessa laskelmassa kaikki asiat huomioon ottaen he eivät tiedä, onko jonkun luomisesta yleistä hyötyä vai haittaa, joten he pysyvät agnostikkoina – eivät tuomitse ihmisiä kumpaankaan suuntaan (eli lisääntyvätkö he vai eivät).

Tämä eettisen agnostiikan muoto – eettisen arvioinnin lykkääminen siihen asti, kunnes kaikki lopulliset yksityiskohdat siitä, miten jokin toiminta vaikuttaa kaikkiin osapuoliin, tiedetään – ei ehkä vaikuta kohtuuttomalta, mutta se voi lamauttaa käytännön etiikkaa. Sovelletaan sitä toiseen asiaan, josta monet sen kannattajat näyttävät välittävän (ja oikeutetusti): ei-ihmisten tappamiseen. Esimerkiksi laitumella kasvatetut lehmät tarvitsevat paljon maata. Muuten tätä maata asuttaisivat kärsivät villieläimet. Tuleeko näiden lehmien kurkun leikkaamisesta nyt jotain, jota kohtaan meidän pitäisi pysyä moraalisesti agnostikkoina? Pitäisikö meidän astua taaksepäin ja antaa jokaisen halukkaan puukottaa tätä tuntevaa olentoa, ilman moraalista tuomiota? Entä jos lehmillä olisi pitkä, miellyttävä elämä ja heidän kuolemansa oli nopea? Entä jos heidän ruhonsa myynnistä kerätyt rahat menevät seuraavan sukupolven vasikoiden tukemiseen? Ajattele kaikkea sitä villieläinten kärsimystä, joka on syrjäytetty.

Voimme selvästi tunnustaa, että tietyt toimet ovat epäeettisiä, jos julistamme välittävämme kärsimyksestä. Sen sijaan, että antaisimme tämän tason moraalisen agnostismin vaikuttaa etiikkaan huonosti, voimme yrittää kaikkemme olla tekemättä tekoja, jotka katsomme itsessään vääriksi, myös silloin, kun pyrimme lievittämään muiden kärsimyksiä. Aivan kuten on selvää, että meidän ei tarvitse leikata lehmien kurkkua lievittääksemme luonnossa esiintyvää kärsimystä, pitäisi olla selvää, että meidän ei tarvitse luoda uusia tuntevia olentoja lievittääksemme olemassa olevien kärsimystä – voimme priorisoida muita tapoja.

Tämä eettinen agnostismi johtuu todennäköisesti siitä, että sitä käyttävä henkilö ei itse asiassa pidä lisääntymistä toimintana, joka vahingoittaa suoraan, nimenomaisesti ja merkittävästi toista ihmistä ja johtaa hänen kuolemaansa. Tähän pitäisi puuttua.

#55

Kyse ei ole vain lapsesta! Lasten saaminen hyödyttää muita ihmisiä ja parantaa yhteiskuntaa.

On kiistatonta, että uuden ihmisen luomisesta voi olla hyötyä ihmisille ja yhteiskunnalle. Ihmiset, jotka loivat kyseisen henkilön, voivat usein saada valtavan merkityksen ja täyttymyksen tunteen uuden ihmisen luomisesta; he voivat myös hyötyä henkilön tuesta – fyysisesti, taloudellisesti ja muutoin – vanhuudessaan. Ne, jotka eivät ole luoneet kyseistä henkilöä, voivat hyötyä hänen luomisestaan ​​myös merkityksen tunteen kautta suhteessaan, joka heillä voi olla heidän kanssaan, mutta myös välillisemmin hyötymällä instituutioista ja muista rakenteista (esim. kielikoulu, lääketieteellinen järjestelmä), johon luotu henkilö saattaa osallistua.

Olennainen kysymys kuitenkin on, oikeuttavatko nämä edut jonkun (joka kärsii ja kuolee) luomisen? Voimmeko käyttää toista tuntevaa olentoa välineenä omien tavoitteiden saavuttamiseksi (varsinkin kun heillä ei ole valinnanvaraa)? Ja jos käytämme tällä hetkellä tuntevia olentoja keinona, eikö meidän pitäisi yrittää siirtyä pois tästä sen ylläpitämisen sijaan? Hyväksymmekö tarkoituksellisesti tuon merkittävän määrän kärsimystä ja kuoleman jollekulle toiselle (erityisesti viattomalle ja haavoittuvaiselle henkilölle) henkilökohtaisten halujen saavuttamiseksi?

Totuus on, että elämme maailmassa, jossa ihmisten ei aina tarvitse kamppailla tekojensa eettisten seurausten kanssa. Usein heidät päästetään vastuusta laajemman yhteiskunnan tietämättömyyden ja välinpitämättömyyden vuoksi, nämä yhteiskunnat valitettavasti ovat suurimmaksi osaksi rakenteeltaan sellaisia, että useimmat ihmiset eivät edes tiedä yllä olevien kysymysten olemassaolosta.

#56

Lisääntymisen vastaisuus tarkoittaa että sinun on hyväksyttävä koomassa olevien tai nukkuvien henkilöiden tappaminen.

Tämä tekosyy (joka on ennemmin kritiikkiä antinatalismille kuin tekosyy) ei väitä, että antinatalistit haluavat aktiivisesti tappaa koomassa olevia, vaan että elämän luomisen vastaisena olevana henkilönä, sinun tulisi loogisesti myös kannattaa niiden elämän lopettamista, joiden tietoisuus on hetkellisesti estynyt (kun joku nukkuu tai on koomassa). He ovat erehtyneet. Vaikka osalla antinatalisteista on tietynlainen näkemys kuolemasta, ei ole yhtä tiettyä näkökulmaa, joka loogisesti liittyisi antinatalismiin. Ennen kuin vastaat tähän, voisi olla hyödyllistä pyytää kyseistä henkilöä kertomaan, miksi he luulevat kaikkien antinatalistien uskovan näin kuolemasta. Kun päätät vastata, seuraavat asiat voivat olla hyödyllisiä tietää.

Vastataksemme tähän, meidän tulee palata antinatalismin perusteisiin. Voidaan sanoa, että on kaksi avainasiaa , jotka tiivistävät lisääntymisen vastaisuuden: 1) ei suoraan, merkittävästi ja nimenomaisesti aiheuta kärsimystä muille, kun se on vältettävissä, ja 2) ei tehdä tarpeettomia päätöksiä, jotka voivat johtaa tämän suoran, merkittävän ja nimenomaisen kärsimyksen aiheuttamiseen ilman heidän suostumustaan. Elämän lopettaminen, vaikka he olisivat tiedottomassa tilassa, rikkoo molempia sääntöjä. Kuolleena olemisessa ei ole uhkaa kärsimyksen syntymiselle, mutta kuolemisen prosessi sisältää tuon uhkan. Jonkun tappaminen pakottaa toisen ihmisen käymään kuolemisen prosessin läpi (tiedän… aivan hullua, vai mitä?). Riippumatta siitä, kuinka määrittelet vahingon, ja näetkö kuoleman vahingollisena asiana vai et, jonkun elämän lopettamisella on potentiaali tuoda vahinkoa jollekin, ja se on tilanne, johon me päätimme heidät laittaa. On niin paljon epävarmuutta tietoisuuden tasosta, joka näillä ihmisillä tässä tilassa on, ja edelleen pohditaan, onko näillä ihmisillä vielä haluja jotka voitaisiin vahingossa estää. Tämä tila ei ole verrattavissa olemattomuuteen; ennen kuin ihminen luodaan, he eivät ole jossakin olemisen ennakko-tilassa, on vain olemattomuus.

Tulisi myös huomata että ihmisillä, myös tiedottomassa tilassa olevilla, on moraalisia vastuita toisille ihmisille. Joillain koomassa olevilla on lapsia, tämän henkilön tappaminen varmistaa, etteivät he koskaan täytä velvollisuuttaan vanhempana. Heillä voi olla myös meneillään työ, joka auttaisi muita ja lievittäisi heidän kärsimystään; niitä ei luultavasti koskaan saatettaisi loppuun, ellei joku muu päätä lopettaa sitä heidän puolestaan.

#57

Ihmiset kestävät enemmän kuin osaat kuvitella, he voivat kestää kärsimyksen jotta voivat iloita elämän hyvistä asioista.

Kyllä, ihmiset kestävät kaikenlaista. Monet ihmiset saavuttavat elämänsä lopun, he ovat kohdanneet monia vaikeuksia matkan varrella, ja tulevat lopputulokseen; ‘ei se niin paha ollut’. Ongelma tässä on se, ettei kukaan pääse päättämään kokevatko he näitä vaikeuksia vai eivät. Tulisiko meidän oikeasti laittaa ihmisiä vaikeuksien läpi kysymättä (varsinkin kun teemme niin vain täyttääksemme omat halumme)? Joidenkin mielestä ihmiset kestävät paljon, mutta tämä ei tarkoita, että heidän luomansa ihminen kestää. Oletetaan argumentin vuoksi, että he kestävät: vain koska he voivat selvitä vaikeuksista, oikeuttaako se sen, että laitoimme heidät käymään sen läpi (tai uhan siitä, että he saattavat joutua käymään sen läpi) ensinkään?

Tämä tekosyy todella tiivistyy siihen, että ihminen asettaa toisen henkilön – jota he eivät tunne ja joista heillä ei ole kokemusta (koska heitä ei ole olemassa, mutta tulee olemaan, jos henkilö lisääntyy) – tilanteeseen, jossa hänelle tulee suurta vahinkoa, hän lopulta kuolee, ja perustelevat sen sanomalla "Luulen, että he selviävät siitä". Kaikki tämä sen vuoksi, että tämä potentiaalinen henkilö voisi nauttia “elämän hyvistä asioista” – asioista, joita heillä ei ollut kykyä haluta ennen olemassaoloaan, koska ei ollut ketään, joka niitä asioita olisi halunnut.

#58

Miksi minun tulisi olla se, joka uhraa niin paljon omasta elämästäni, vain jotta joku muu ei kärsisi?

Itsekeskeisyydessään tämä tekosyy sekoittaa kärsimyksen ehkäisyn ja sen luomisen. Syntymättömyys ei estä kärsimystä, se ei vain luo sitä. Hämmennys perustuu olettamukseen, että uusien ihmisten luominen on toiminnan vastakohta. Vaikka monet meistä on kasvatettu ajattelemaan näin, asia on itse asiassa päinvastoin. Toisen ihmisen luomatta jättäminen on toiminnan vastakohta, jonkun luominen on toimintaa. Tästä uudesta näkökulmasta voimme nyt ymmärtää, että uuden ihmisen luominen ei estä kärsimystä, se ei yksinkertaisesti luo kärsimystä (koska kärsimystä ei olisi olemassa, ellemme ryhtyisi fyysisiin toimiin). (Estääksemme kärsimyksen meidän pitäisi yrittää puuttua asiaan ja lopettaa kärsimyksen alkaminen, joka olisi tapahtunut, jos emme olisi toimineet.) Noudattaen tätä kaavaa, jos olisin henkilö, joka ei kiusaa ihmisiä työpaikallani omaksi huvikseni, olisi outoa väittää, että "estän kärsimystä" olemalla kiusaamatta ketään; oikeasti – kuten uusien ihmisten luomatta jättämisessä – se, että en kiusaa muita, ei vain aiheuta kärsimystä alun perinkään.

Toinen osa tätä tekosyytä, joka vaatii huomioimista, on idea siitä, että lisääntymättömyys on uhraus. Vaikka voimme olla empaattisia ihmisiä kohtaan, ja ymmärtää että jokin asia, jonka ympärille he ovat rakentaneet koko elämänsä (biologiset jälkeläiset) on mahdollisesti nyt lipumassa ulottumattomiin, meidän tulee pysyä vahvoina. Lisääntymättömyyttä ei tule nähdä uhrauksena, kuten ei nähdä mitään muutakaan eettiseltä pohjalta tekemättä jätettyä toimintaa. Esimerkiksi, ei ole uhraus jättää seksuaalisia tekoja tekemättä jollekin joka ei ole antanut suostumustaan. Valitettavasti, henkilön halut jäävät tyydyttämättä, mutta se fakta, että ne halut oltaisiin voitu (tässä tapauksessa) täyttää vain epäeettisin keinoin – niiden vain täytyy jäädä tyydyttämättä; mutta on hyviä uutisia! Jos joku on kiintynyt ajatukseen kasvattaa jälkikasvua, on aina se “toiseksi paras” (sellaiselle, joka halusi luoda uuden ihmisen) vaihtoehto: adoptio. On miljoonia lapsia (voit myös harkita eläimiä) ympäri maailmaa, jotka on jo luotu, ja he ovat jääneet ilman pysyvää huoltajaa.

#59

Olet vain heikko, et pysty käsittelemään elämää, älä häiritse meitä vahvempia ihmisiä kukoistamasta.

Tämä ei ole tekosyy, vain loukkaus ja se pitäisi oikeasti jättää huomiotta. Kuitenkin, olemme päättäneet kumota ihmisten vastauksia antinatalismiin, joten…

Oletettavasti “heikko” tässä kontekstissa tarkoittaa henkistä ja psykologista heikkoutta ennemmin kuin fyysistä, sitä kuinka paljon ihminen voi kestää vastoinkäymisiä joita elämä tuo. Tämän, tai minkään standardin mukaan oikeastaan, antinatalistit eivät ole heikko kategoria. On jotain antinatalisteja, jotka ovat heikkoja, mutta toiset ovat sisukkaita – aivan kuten mikä tahansa muukin ihmisryhmä on olemassa sinnikkyyden kirjolla. (Oikeastaan, tekosyyn käyttäjä voi saada lapsia, jotka ovat heikkoja hänen silmissään – ajattelivatko he sitä ennen kuin lisääntyivät?) Jos keskitymme siihen, mistä antinatalistit puhuvat, he usein yrittävät valaista elämän rankkoja, epäreiluja ja pahoja asioita, joita ihmisille tapahtuu. Näistä epäkohdista puhuminen voi olla todella rankkaa ja vaatii sisua pystyä keskustelemaan niistä. Eikä unohdeta sitä jatkuvaa muistutusta kärsimyksen olemassaolosta, jonka antinatalistit joutuvat kohtaamaan joka kerta, kun ystävä tulee ja sanoo innoissaan “olen raskaana.” Tällä tavoin antinatalistit ovat vahvoja, mutta kuten kaikki asiat, henkinen vahvuus on kirjo, kaikki me olemme siellä – antinatalisti tai ei.

Toinen huomioitava asia on, että monet antinatalistit oikeastaan halusivat biologisia lapsia ennen kuin he muuttivat mielensä, vaikka he olivat rakentaneet elämänsä lasten hankinnan ympärille. Jos kykenee vastaanottamaan uutta informaatiota joka on konfliktissa oman maailmankatsomuksen kanssa, tiedostamaan että on ollut väärässä, ja muuttamaan käytöstään siten että vastustaa erittäin vahvaa yleistä mielipidettä, se on todella vahva teko.

#60

Miksi et keskity köyhien ihmisten lisääntymiseen? Heillä on aina niin paljon lapsia, rikkaat hankkivat vähemmän!

Tämän tekosyyn käyttäjä voi toivoa, että tämä kuulostaisi vain “käytännölliseltä” ratkaisulta, mutta voimme olettaa että tämä on yritys siirtää huomio heidän omasta toiminnastaan ja vastuustaan toisiin ihmisiin kaukana heistä.

Huomio: On järkevää mainita, että antinatalismi vastustaa tuntevan elämän luomista, ei tuntevaa elämää, joka ilmenee fyysisesti tietyn lajin (Homo sapiens) jonain ryhmänä – olipa se sitten uskonnollinen, taloudellinen tai rodullinen.

Käsiteltävänä olevan aiheen osalta on mahdollista, että tämän tekosyyn esittäjällä on vanhentuneita stereotypioita, eivätkä he ole tietoisia väestötieteen tämänhetkisistä faktoista (populaation tutkiminen - mukaan lukien niiden hedelmällisyysluvut). Kun joku viittaa 'köyhään', heidän mielessään ovat ehkä keskituloiset maat, joissa on suuri väestö, kuten Intia, Bangladesh ja Kiina, mutta näiden maiden keskimääräinen syntyvyys on 2,18, 1,99 ja 1,7. [1]; Itse asiassa Kiinan keskimääräinen syntyvyys on alhaisempi kuin Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen [1]. Joten ennen kuin osoitamme ketään sormella, voi olla viisasta tarkistaa ensin tosiasiat populaatioista joita syytämme.

Vaikka yleinen ymmärrys väestötieteestä voi olla hieman vanhentunut, ei se silti poista faktaa että on maita ja alueita, joissa syntyvyys on merkittävästi keskivertoa korkeampi kuin muualla; nämä maat ovat usein köyhempiä maita Afrikassa [1]. Me emme voi sivuuttaa tätä faktaa, mutta meidän pitäisi tehdä selväksi, että näiden ryhmien demonisointi ei ole eettistä tai sopivaa. Syitä korkealle syntyvyydelle on monia – lapsikuolleisuudesta tehokkaan ehkäisyn puutteeseen – ja jos tunnistamme nämä syyt, voimme yhdessä kannattaa toimia ja kampanjoita jotka auttavat, näin voimme edistää syntyvyyden laskua näillä alueilla.

Vaikka väestötiede on mielenkiintoinen keskustelun aihe, se on vain häiriötekijä, vie huomion pois sen henkilön eettisistä vastuista, jonka kanssa keskustelemme. Jos tämä henkilö yrittää käyttää muiden ihmisten kärsimystä (epäsuorasti) tekosyynä jotta he voisivat itse lisääntyä, heidän pitää harkita toisen tekosyyn käyttämistä.

Previous

Czech
Next

French